Takaisin juttujen etusivulle Retki Aquariaan ja Skansenin akvarioon
Aquaria Vattenmuseum ja Skansen - herpetokohteita Tuhkolmassa
© 2001-2013 Joonas Gustafsson

Djurgårdenia mereltä. Keskikohdan vasemmalla puolella Aquaria, taustalla SkansenTukholman Djurgårdenin kaupunginosa on turisteille mieluisa kohde. Alueelta löytyy massaturistikohteiden, kuten Wasa-museo, Gröna Lundin huvipuisto ja Skansen, lisäksi myös luontoharrastajaa kiinnostavia kohteita, kuten Biologiska museet ja Aquaria Vattenmuseum. Ja onhan Skansenillakin eläintarha ja trooppinen eläintalo. Tukholman neljäs eläintarhaksi laskettava kohde, Hagaparken-puiston perhostalo puolestaan sijaitsee aavistuksen keskustan ulkopuolella Solnassa.

Aquaria-vesimuseo

Aquarian sisäänkäyntiAquaria Vattenmuseum, vesimuseo, esittelee nimensä mukaisesti vettä: siinä eläviä eläimiä, sen kiertokulkua ja muita veteen liittyviä asioita. Vaatimattoman näköiseen rakennukseen on koottu hieno kokoelma eläimiä ja kasveja, joiden elämään vesi oleellisesti kuuluu.

Matka alkaa trooppisesta sademetsästä. Kulkija astuu vehreiden kasvien seassa kulkevalle polulle, joka johtaa sademetsässä olevan lammen rantaan ja siellä katoksen alle. Katos onkin tarpeen, sillä aina kymmenen minuutin välein sademetsän taivas pimenee pilvistä ja alkaa kaatosade. Vettä tulee hetken kuin aisaa salamoiden rydähdellessä ympärillä. Kun pilvet taas väistyvät, kulkija kohtaa kauniin viidakkonäkymän.

Aivan kulkijan edessä avautuvasta järvestä voi tähyillä rauskuja, piraijoita ja muita kaloja. Kun sademetsästä on astunut ulos, voi maisemaan tutustua myös piraijoiden perspektiivistä. Myös värikkäisiin nuolimyrkkysammakoihin voi tutustua sademetsän ulkopuolella, sillä niitä on terraarioonsa kerätty useampiakin lajeja.

Lehtien seasta voi bongata nuolimyrkkysammakoita: vihertävän musta Dendrobates auratus ja sinimusta Dendrobates azureus Näkymä viidakkojärvelle
Yleisnäkymä mangrove-, ja merisaliinSademetsän jälkeen kulkija saapuu mangrovesuolle ja taustalla kimaltelevan meren rannalle. Mangrovesuo on toteutettu hauskasti. Keskelle lattiaa on rakennettu laakea allas, jonka reunalle kävijä pääsee kurkistelemaan asukkaita. Näitä onkin altaassa useammanlaisia, mutta ehdottamasti kiintoisimpia näistä ovat laijuryömijät ja ampukalat.

Liejuryömijä Liejuryömijät (Periopthalmus sp.) ovat kaloja, jotka nuosevat maalle. Jonkinlaisia sammakkoeläinten ja kalojen välimuotoja siis. Nämä otukset hengittävät kuitenkin kiduksilla, ja ottavat maalle noustessaan vettä mukaansa erityisessä pikkuruisessa vesitaskussa. Liikkuminen sujuu evillä pomppien, hyvinkin vikkelästi.

Ampukalat ovat saaneet nimensä tavastaan metsästää ruokaa. Ne ottavat vettä suuhunsa, ja pystyvät vesipyssymäisesti ampumaan tarkasti suunnatun vesisuihkun jopa metrien päähän. Taktiikkana on ampua veden päällä kasveissa kiipeileviä hyönteisiä, jolloin nämä putoavat veteen. Jos paikalle osuu ruokinnan aikaan, on vierailijakin vaarassa saada päälleen ohimenneen vesisuihkun.

Mangrovealtaassa elelee muitekin lajeja, ja se on toteutukseltaan ja lajistoltaan mielenkiintoinen tuttavuus. Liejuryömijät jaksavat kiinnostaa sammakkoeläinharrastajaakin.

 

Merialtaan haitaMangrovesuon jälkeen siirrytään avomerelle 80 000 litraa vetävän merialtaan äärelle. Täällä ehdottomia valtiaita ovat erilaiset hait, jotka uiskentelevat ylväästi ympäri allasta. Tokihan meressä muitakin eläimiä on: klovnikaloja, mureenoja ja monia muita eväkkäitä vaikka miten paljon.

Putki meren syvyyksiinMerialtaan kylkeen on rakennettu tunneli itse altaan sisään. Kiipeämällä tunneliin, vierailija voi kuvitella itse sukeltavansa haiden seassa, ja ihailla merta aivan uudesta näkövinkkelistä. Myös haiden ruokailu on ikimuistoinen nähtävyys, putkesta tai altaan raunalta katsottuna.

Merihuoneessa on suuren altaan lisäksi myös pienempiä akvaarioita, joissa voi tutustua moniin muihin merien eläväisiin. Kaloihin, rapuihin, merivuokkoihin,...
Kaiken taustana voi meren kohinaa muistuttava rauhallinen musiikki, ja kävijän todella tempautuu mukaan värikylläiseen merenalaiseen maailmaan.

Kolmas ja viimeinen Aquariaan rakennetuista biotyypeistä on skandinaavinen vuoristojoki. Täällä kävijä kohtaa vuorenrinteeltä putovavan vesiputouksen ja rauhallisempia altaita, joissa elelee muun moassa lohia ja taimenia.

Eräälle sivuseinälle on kerätty joukko pieniä akvaarioita, joissa esitellään erilaisia makean veden otuksia. Yhdessä altaassa on kiinni suurennuslasi hyönteisten tarkasteluun, toisesta löytyy vesilisko (Triturus vulgaris), kolmennessa suuremmassa altaassa asustaa rupikonnia (Bufo bufo). Loput altaat esittelevät erilaisia pieniä kaloja, joihin lammen rannan tuntumassa voi törmätä.

Skandivaavinen vuoristojärvi Seinällinen lammen eläimiä Vesilisko (Triturus vulgaris)
Mahdollisuus laskeutua viemäriinSkandianaviahuoneeseen on rakennettu myös tuulahdus urbaania maailmaa. Viemäriseikkailussa kulkiva laskeutuu viemäriluukusta maan alle, ja kulkee pienen matkaa kapeassa viemärikuilussa. ViemäriseikkailuKuilun seinänät muodostaa joukko akvaarioita, joista löytyy viemäreissä, ja miksei myös muualla asustavia kalalajeja: ahvenia, särkiä, haukia,... Kapea kolo, maassa olevat vesilätäköt ja katossa kulkevat putket luovat viemäritunnelman hienosti, ja myös samalla veden happamoitumisen ongelmat käyvät kulkijalle selviksi.

Vuoristojärven jälkeen kävijää kohtaa kahvila ja matkamuistomyymälä, sekä Aquarian neljäs biotyyppi: meri Tukholmassa. Tätä ei ole tarvinnut erityisesti keinotekoisesti rakentaa, sillä Aquaria sijaitsee meren rannalla. Näköala Tukholman keskustaan on hieno, eikä sitä ainakaan huononna aivan Aquarian edustalla vapaana uiskentelevat vesilinnut. Sotkia, joutsenia, hanhia ja sorsia. Mielenkiintoinen on myös skandivania-huoneesta mereen johtava lohiporras, jota pitkin Aquarian lohet pääsevät avomerelle. Ja myöhemmin taas palaamaan Aquariaan kutemaan.

Kahvilasta aukeaa merinäköala Lohiporras Meri
Kaikenkaikkiaan Aquaria vesimuseo ei ole kovin suuri paikka, mutta pieneen tilaan on saatu mahtumaan monia elämyksiä. Pienuus tuo myös kodikkuuden tunnelmaa, mutta silti Aquaria on täysipainoinen näyttely, jonka on pääsylippunsa hinnan, 70 kruunun, arvoinen. Silloin tällöin paikalla järjestetään myös erityisnäyttelyitä. Esimerkiksi keväällä 2001 paikalla oli miljoonakalojen viljelyn Euroopanmestaruuskilpailut, ja rantavajaan oli koottu satoja toinen toistaan kauniimpia miljoonakaloja kaikkialta Euroopasta.

Pienestä koosta on toki haittapuoliakin: koska tilat ovat pienet, täyttää pienikin ihmisjoukko ne helposti. On helppo kuvitella miltä paikka tuntuu - ja kuulostaa - jos paikalle pöllähtäisi vaikka bussilastillinen lapsia läheisestä koulusta. Ruuhkan välttämiseksi voi olla viisasta tutustua näyttelyyn kaikkein vilkkaimpien aikojen ulkopuolella. Esimerkiksi heti aamusta, kun näyttely on juuri auennut.

Skansen, Skansenin akvaario ja Lill-Skansen

Skansenin akvaarioJos intoa riittää, voi Aquariasta muutamassa minuutissa kävellä Skansenin portille. Skansen on sekoitus eläintarhaa, ulkoilmamuseota ulkoilualuetta. Suurelta alueelta löytyy 150 rakennusta jotka on kuljetettu paikalle eri puolilta Ruotsia, Ruotsalaisia eläimiä esittelevä 70-lajinen eläintarha, sekä lasten eläintarha Lill-Skansen.

Herpetoharrastajan pääkohde on Skansenin akvaario, johon on liitetty myös apinoiden maailma. Apinoiden puolella vierailija pääsee kulkemaan makien seassa ja ihastelemaan monia apinalajeja. Yleisnäkymä erääseen Skansenin akvaarion saleista. Akvaarion puolelta löytyvät muun moassa lukuisat käärmeet ja liskot, yösali, selkärangattomat, viidakko, krokotiiliallas, merivesiakvaariot, ja sammakkoharrastajaa kiinnostavat nuolimyrkkysammakot. Esillepano on perinteisen terraariotalomainen: valtaosa terraarioista on upotettuina seiniin, mutta muutamat kohteet kuten krokotiiliallas ovat keskellä huonetta. Seiniä ja terraarioita on jonkinverran maisemoitu tekokallioilla ja vastaavilla, joten tunnelma ei ole aivan neliskanttinen. Ihan toimivaa, ja Skansenilla myös vallan nätisti toteutettua. Erikoisuutena voidaan mainita pieni läntti "viidakkoa" johon pääsee itse kävelemään polkua pitkin, sekä piste jossa aina toisinaan pääsee itse paijaamaan käärmettä tai muuta herppiä. Paijaamisen järkevyydestä eläinten kannalta voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin kohde aukiollessaan kinnostaa kovasti kävijöitä.

Suurin miinus liittyy akvaarion sijaintiin Skansenin muurien sisäpuolella: akvaarioon päästäkseen kun on maksettava kaksikin sisäänpääsymaksua. Ensimmäinen Skansenille, ja toinen akvaarioon. Yhteensä tämä nappaa kukkarosta reilun 150 kruunua (sisäänpääsyn tarkka hinta vaihtelee vuodenajan mukaan). Mutta toisaalta näkemistäkin riittää paljon. Skansenilla voi helposti viettää koko päivän, ja keväällä 2013 uusittu lasten eläintarha Lill-Skansen ainakin herppiharrastajan kannattaa käydä kurkistamassa. Sinne kun on uudistuksen jälkeen tullut näytille sekä Ruotsin luonnonvaraisia herppejä, että muutamia trooppisempiakin terraarioeläviä. Herpetokohteena Skansen akvaariotaloineen myös on paljon kaloihin keskittynyttä Aquariaa monipuolisempi. Jos Tukholmassa on aikaa vain yhdelle herpetoaiheiselle kohteelle, suosittelen käyttämään ajan Skansenin akvaariossa.

keltainen Phyllobates bicolor ja keltamusta Dendrobates leucomelas

Hagaparken-puiston perhostalo

Perhonen lehdellä, taustalla karppeja Tukholmassa on neljä eläintarhaa/pysyvää eläinnäyttelyä (kun Skansen ja Skansenin akvaario lasketaan kahdeksi erilliseksi kohteeksi). Neljäs kohde on Hagaparken-puistossa sijaitseva Perhostalo, jossa on perhosten lisäksi esillä myös joitain lintuja, selkärangattomia ja herppejä.

Näyttely mainostaa olevansa sykähdyttävä trooppinen sademetsä keskellä Tukholmaa. Todellisuudessä kyse on muutamasta suurikokoisesta kasvihuoneesta joista yhdessä lentelee vapaana perhosia, toisessa on muutamia terraarioita ja lintuhäkkejä ja useimmissa on altaita koi-karppeineen. OK, ovathan perhoset, linnut ja ötökät (erilaisia kovakuoriaisia, lehdenleikkaajamuurahaisia ja kotiloita) ihan kivoja, mutta sykähdyttävästä ne mielestäni ovat melko kaukana. Myös lajivalikoima on melko pieni: lintuja, kaloja ja selkärangattomia on kutakin puolenkymmentä lajia. Herpeistä näimme kaksi lajia nuolimyrkkysammakoita (Dendrobates leucomelas ja D. auratus) sekä yhden maakilpikonnan. Paikan sademetsätunnelmakin on aavistuksen hatara. Mielestäni vaikkapa vantaalaisen kukkakauppa Viherpajan kasvihuoneet ovat vehreämpiä ja muistuttavat enemmän sademetsää kuin Hagan perhostalo. Myös Viherpajan japanilainen puutarha on paljon hienompi kuin tukholmalaisen kohteen vastaava. Hagassa kun aasialaisesta tunnelmasta eivät muistuta kuin koi-karpit ja bambu. Muu koristus on luvalla sanoen sekalaista.

Jos paikkaan ei yritäkään suhtautua eläintarjana, vaan muutamana eläimillä maustettuna kasvihuoneena kauniin puiston keskellä, ei näyttelyssä ole mitään vikaa. Eläimillä on ihan isot terraariot / tilat ja trooppiset perhoset ovat kauniita lennellessään kasvihuoneessa. Tässä tapauksessa ainoastaan 80 kruunun sisäänpääsymaksu tuntuu vähän korkealta. Ehkä tähänkin on tulossa korjaus, sillä vuoden 2007 aikana perhostalolla tehdään suuria uudistustöitä joiden on määrä lisätä erityisesti paikan kalalajistoa huomattavasti. Ehkäpä näyttely jo ensikesänä, uudistusten valmistuttua olisi entistä ehompi ja parempaa vastinetta lupauksilleen ja sisäänpääsymaksulleen.

Opaste perhostaloon


Tämä teksti pohjautuu useisiin vuosien 2001-2013 aikana tekemiini vierailuihin näyttelyissä. Näytteillä olevat eläinlajit ovat tänä aikana muuttuneet, ja tulevat varmasti tulevaisuudessakin muuttumaan ilman eri varoitusta. Samoin hintatiedot ja muut tarvittavat yksityiskohdat kannattaa tarkastaa ennen matkaan lähtöä ajan tasalle. Tietoja voi etsiä esimerkiksi näyttelyiden omilta nettisivuilta, joille löytyy linkit tekstin seasta kunkin näyttelyn kohdalta.