Takaisin juttujen etusivulle

Sammakkonäkökulma Berliinin eläintarhoihin
© 2009 Niina & Joonas Gustafsson

Yksi kaupunki, kaksi eläintarhaa. Näin Berliinin eläintarhat mainostavat itseään. Kahden erillisen tarhan olemassaolo selittyy tietenkin maailmanpolitiikalla: Berliini oli vuosikymmeniä jaettu kaupunki, joten kaikkea rakennettiin kaksi: kaupungintaloja, metroverkostoja, eläintarhoja,...

Nykyään molemmat eläintarhat ovat saman tahon omistuksessa. Kolmantena yksikkönä kokonaisuuteen kuuluu Berliinin ydiskeskustassa sijaitsevan Zoo Berlin -tarhan yhteydessä sijaitseva akvaario ja terraariotalo Zoo Aquarium. Ja se onkin kohde josta sammakkoeläinharrastajan tutustumiskierros alkaa.

Zoo Aquarium

Zoo Aquarium on oikeastaan Zoo Berlin -eläintarhan akvaario- ja terraariotalo. Monissa muissa eläintarhoissa vastaava rakennus sijaitsee eläintarhan sisällä, ja sisään pääsee ilman lisämaksua. Berliinissä akvaario kuitenkin sijaitsee eläintarhan sisäänkäynnin yhteydessä ja sinne on oma sisäänpääsymaksunsa. Jos kävijä haluaa tutustua myös itse eläintarhaan voi hän ostaa yhteislipun hintaan 18. (Yksittäin akvaario ja eläintarha maksavat 12 € / kappale.)

Vuonna 1913 valmistunut akvaariotalo on kolmikerroksinen: ensimmäisessä kerroksessa asustavat kalat. Toinen kerros on matelijoiden valtakuntaa, ja kolmannessa majailevat sammakkoeläimet ja selkärangattomat.

Ensimmäinen asia johon kävijä kiinnittää huomiota on altaiden siisteys ja lasien tahrattomuus. Matelijakerrokseen noustuaan herpetoharrastaja ihailee terraarioiden suurta kokoa ja tyylikkäitä sisustuksia. Talon arkkitehtuuri mahdollistaa myös sen että moniin tämän kerroksen terraarioihin paistaa sisään aurinko, jolloin eläinten UV-valon tarve tulee hoidettua kuin itsestään. Näppärää! Ylimmässä kerroksessa, sammakkoeläinten luona luonnonvaloa ei enää ole käytössä, mutta terraariot pysyvät edelleen suurina ja tyylikkäinä.

Sammakkoeläinosasto koostuu reilusta paristakymmenestä terraariosta ja akvaariosta. Lajisto on mainio läpileikkaus sammakkoeläinten maailmaan. On konnia (Bufo [Pseudepidalea] viridis, Bufo [Anaxyrus] debilis ja Bufo [Rhaebo] guttatus), muita maan rajan asukkeja (kolmikärkisammakko [Megophrys nasuta ja tomaattisammmakko [ Dyscophus antongilii]), liki kymmenkunta sorttia nuolimyrkkysammakoita (mm. Phyllobates terribilis, Oophaga pumilio ja useita Dendrobates tinctorius -lajin värimuotoja), Mantella betsileo -mantella, kiipeileviä sammakoita (Hyla cinerea, Rhacophorus dennysi, Hyperolius punctatus) ja akvaatisempiakin lajeja kuten vuoristokellosammakko (Bombina variegata), kynsisammakko (Xenopus laevis) ja kennosammakko (Pipa pipa). Oikeastaan ainoa mitä jäin kaipaamaan olivat (eurooppalaiset) aitosammakot. Nyt ainoa Ranidea-heimon edustaja on eteläamerikkalainen Leptodactylus pentadactylus. Salamantereita edustavat tulisalamanteri (Salamandra salamandra) ja tiikerisalamanteri (Ambystoma maculatum). Akvaattisista salamanterieläimistä esillä olivat kiinanjättisalamanteri (Andrias davidianus), aksolotli (Ambystoma mexicanum) ja kiinanvesilisko (Paramesotriton chinensis). Ja olipa mukaan mahtunut yksi matosammakkokin; Typhlolnectes compressicauda.

Valtaosa lajeista asuu suurissa, tyylikkäästi luonnonmukaista elinaluetta jäljittelevissä terraariossa, yksi laji kussakin. Muutamassa yksittäistapauksessa samaan terraarioon on laitettu useampi laji, mutta tällöinkin ne tulevat samoilta maantieteellisiltä alueilta, ja terraariot ovat suuria. Suurimmasta päästä useamman nuolimyrkkysammakkolajin kolmisen metriä leveä ja pari metriä korkea sademetsäterraario.

Laaja lajisto, hienot terraariot ja seinillä oleva runsas muu materiaali takaavat Berliinin Zoo Aquariun sammakkoeläinosastolle paikan yhtenä Euroopan parhauista sammakkoeläinnäyttelyistä.

Sammakoiden viereisessä tilassa on esillä selkärangattomat. Myös niitä on esillä kattava läpileikkaus: hämähäkkejä, kuoriaisia, tuhatjalkaisia, sirkkoja, rapuja,... Erityisesti mieleen jäivät lehdenleikkaaja- ja muiden muurahaisten näyttävä esillepano.

Kakkoskerroksen matelijaosasto on myös mainio läpileikkaus tähän eläinryhmään. Kilpikonnat ovat ehkä aavistuksen yliedustettuja pienten liskojen (esim. sisiliskot ja gekot) ja eurooppalaisten matelijoiden jäädessä aavistuksen paitsioon. Erityismaininta täytyy antaa Euroopan mahdollisesti ainoista tuataroista ja keskellä rakenusta kohoavassa krokotiilihallissa asustavasta mahtavasta nelimetrisestä niilinkrokotiilistä.

Berlin Zoo

Itse eläintarhan puolella matelijoita tai sammakkoeläimiä ei sitten olekaan, vaikka niitä joissakin trooppisissa halleissa hyvin voisikin esitellä. Berliinin eläintarha on lajimäärällä mitaten maailman suurin eläintarha, joten nähtävää akvaariotalon ulkopuolellakin riittää. Suuren joukon lajistosta täyttävät erilaiset linnut, mutta myös nisäkäspuolella riittää nähtävää aina jättiläispandasta lähtien. Maininnan ansaitsee myös eläintarhan suunnitttelu jossa on vältelty aitoja viimeiseen saakka. Eläimiä pääsee katsomaan ilman välissä olevia näkymäesteitä, eläinten omalta tasolta. Käytänössä ratkaisu on toteutettu maastoutettujen vallihautojen avulla.

Sekä akvaariossa että eläintarhan puolella opasteet ovat valtaosin saksaksi, mutta myös tieteelliset ja englaninkieliset lajinimet mainitaan, joten saksaa taitamatonkin pääsee nauttimaan runsaasta lajistosta.


Zoo Aquariumin sisäänkäynti.


Näkymä kolmannen kerroksen sammakkoeläinosastolta.


Megophrys nasuta.


Pienen huoneen kokoinen nuolimyrkkysammakkoterraario.


Toisen kerroksen matelijaosaston suurin harvinaisuus on tuatara.


Zoo Aquariumin sisäänkäynti eläintarhan puolelta. Eläintarhassa aitoja on käytetty mahdollisimman vähän, joten leijonakin näyttää makailevan akvaariotalon portailla.


Eräs eläintarhan erikoisuuksista on isopanda.


Berliinin eläintarha on jääkarhu Knutin koti.

Tierpark Berlin

Jos Berlin Zoo on maailman lajirikkain eläintarha, ei entisen Itä-Berliinin puolella oleva Tierpark Berlin jää pekaa pahemmaksi. Se kun 160 hehtaarin koollaan on Euroopan pinta-alaltaan suurin eläintarha. Valtava puistomainen alue kätkee sisälleen suurikokoisia aitauksia, mutta myös laajan ja komean eläinvalikoiman. Myös täällä on käytetty liikoja aitoja välttelevää suunnittelua, ja kun puisto on hyvin avara, saattaa toisinaan luulla katselevansa Nooan arkkia jossa erilaiset eläimet käyskentelevät toistensa lomassa. Todellisuudessa eläimiä erottavat vallihaudat kätkeytyvät maaston muotoihin.

Vaikka eläimistö muuten on moniipouolinen, kokee sammakkoeläinharrastaja pettymyksen; sammakoita on esillä vain kolmea lajia. Opaskyltissä väärin määritetty sarvisammakko (Ceratophrys cranwelli), Rhinella schneideri -konna (joka esiteltiin vanhalla nimellä Bufo paracnemis) sekä Trachycephalus resinifictrix -lehmäsammakko. Myös selkärangattomat loistavat poissaolollaan yksittäistä lintuhämähäkkiä lukuunottamatta.

Matelijoiden osalta tilanne on parempi. Kilpikonnia on näytteillä kolmessa eri rakennuksessa yhteensä kolmattakymmenettä lajia. Käärmeitäkin on ihan mukavasti, liskoja jonkin verran ja krokotiilieläimiäkin on esillä useampia lajeja suuren mississipinalligaattorin johdolla.

Kaikki terraarioeläimet on sijoitettu Schloß-sisäänkäynnin lähellä olevaan kulmaukseen joissa on kolme rakennusta: jättiläiskilpikonnien "huvimaja", krokotiiilien, kilpikonnien ja lintujen asuttama tropiikkihalli ja varsinainen terraariotalo. Kaksi ensimmäistä ovat uudempaa tuotantoa, ja siten ihan mukavia ja nykyaikaisia. Pääasiallinen terraariotalo, jossa sammakotkin asustavat, on kuitenkin itäajan tuotos jota on uudistettu vain osittain. Muutoinkin vaikutaa siltä ettei terraariotilojen suunnitteluun ole käytetty liikaa vaivaa: osa lajeista on turhan pienissä tiloissa, kun taas joillekin hyvin vähän liikkuville otuksille tilaa on suotu enemmän kuin ne käyttävät. Leväisiä krokotiilien vesialtaita lukuun ottamatta selviä tai räikeitä virheitä on kuitenkaan vaikea löytää. Kyllä otukset noinkin pärjäilevät, mutta melko pienellä vaivalla näyttelystä saisi varmasti paljon paremman. Niin eläimille, kuin yleisöllekin.

Vaikka sammakkoeläimiä ei näytillä juuri olekaan, on valtava puistoeläintarha 11 euron hintansa arvoinen eläintarhoista yleisesti pitävälle. Molemmat norsulajit, manaati, rubiinihohtokolibri ja monet muut eläimet tarjoavat nähtävää koko päiväksi ja koko perheelle. Jos suuri pinta-ala pelottaa, voi hypätä eläintarhan sisäiseen renkailla kulkevaan junaan, joka kiertää tunnin mittaista lenkkiä pitkin puistoa. Kyytiin ja kyydistä voi hypätä haluamallaan pysäkillä.

Lopuksi

Kolmesta esitellystä kohteesta ainoastaan Zoo Aquarium tarjoaa jotain pelkästään sammakkoeläimistä kiinnostuneelle. Kaksi eläintarhaa ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia eläintarhoista pitävälle vieraalle. Zoo Aquariumissa nähtävää riittää sammakkoeläinharrastajallekin, mutta kaikkia vuoden 2008 eläininventaarin mukaisia 52 sammakkoeläinlajia ei sielläkään näytillä ole. Toisaalta moista lajimäärää ei liene missään muuallakaan, joten yhdessä hienon esillepanon kanssa Berliinin Zoo Aquarium kuuluu ehdottomasti Euroopan parhaimpiin sammakkoeläinkohteisiin.

Tämä teksti pohjautuu huhtikuussa 2009 Berliiniin tekemäämme vierailuun. Tiedot näytteillä olevista eläinlajeista, aukioloajoista, hinnoista ja muista muuttuvista tiedoista varmasti tulevat muuttumaan lähivuosina runsaastikin, joten ennen vierailua eläintarhaan kannattaa tutustua nykytilanteeseen vaikkapa eläintarhojen kotisivujen avulla:

  • www.aquarium-berlin.de
  • www.zoo-berlin.de
  • www.tierpark-berlin.de

  • Tierpark Berlinin sisäänkäynti.


    Tierpark Berlinin terraariotalo. Etuvasemmalla suokilpikonnien ulkoallas.


    Näkymä sisältä terraariotalosta.


    Jättiläiskilpikonnien (Dipsochelys hololissa ja Geochelone sulcata) "huvimaja" jonka yhteydessä oli myös suuret ulkoaitaukset.


    Matamata-kilpikonnan pää