Takaisin juttujen etusivulle
Sammakot ihmiskunnan apuna
© 2000 Joonas Gustafsson

Meille herpetologian harrastajille tärkein sammakkoeläinten "käyttötapa" on niiden pitäminen hoidokkeina, ja niiden elämän tutkiminen terraario-oloissa. Mutta maailmanlaajuisesti ihmiskunta käyttää sammakoita moneen muuhunkin tarkoitukseen.

Keski-Euroopassa sammakot ovat suuri kulinaristinen nautinto. Keitettyä, paistettua ja grillattua sammakkoa arvostetaan jopa niin paljon, että eräs vihersammakkolaji (Rana esculenta), tunnetaan Suomessakin nimellä syötävä sammakko. Myös muita lajeja käytetään ravintona, vaikka kaikista pienimmät lajit tarjoavat usein melko vähän syötävää. Yleensä sammakoista syödään ainoastaan takajalat. Suuremman kerta-annoksen toivossa syötävää sammakkoa on risteytetty suuremman amerikkalaisen sukulaisensa, härkäsammakon (Rana catesbeiana) kanssa. Tätä päivällispöytien supersammakkoa on istutettu muun muassa Jamaikalle ja Kuubaan.

Toisaalla maailmassa sammakoita ei syödä, vaan niitä syötetään. Valtaisan ruokahalunsa takia niitä käytetään biologisena tuhohyönteisten torjuntakeinona viljelyksillä. Tunnetuin tapaus lienee jättikonna (Bufo marinus), jota on istutettu laajoille alueille trooppisilla sokeriruokoviljelmillä pitämään kurissa sokeriruokokuoriaisia. Australiassa jättikonna kuitenkin viihtyi liian hyvin ja levisi sokeriruokoviljelmiltä myös muualle luontoon, ja lopulta muuttui itsekin tuhoeläimeksi. Jättikonnat täyttävät sekä ympäröivän luonnon, että ihmisten takapihat ja maantiet järkyttäen eteläisen Australian ainutlaatuisen luonnon tasapainoa valtaamalla itselleen alkuperäislajien ekologisia lokeroita.

Raskaustesteistä opetusvälineiksi

Jos jättikonnaepisodista täytyy löytää hyviä puolia, niin sellaisena voidaan pitää sitä, että Australiassa sammakoita on helppo saada laboratorioihin ja kouluihin opetus- ja tutkimuseläimiksi. Vuosittain maailmassa käytetään satoja tuhansia sammakoita, konnia ja vesiliskoja erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Sammakon leikkeleminen kuuluu Suomessakin jokaisen biologian opiskelijan anatomian opinto-ohjelmaan. Eniten käytetyt lajit ovat yleisimmät Rana-lajit sekä Pipidae-heimon eläimet, erityisesti eläinkaupoista yleisesti löytyvä kynsisammakko (Xenopus laevis) sekä salamantereista aksolotli (Ambystoma mexicanum).

Anatomian ja fysiologian lisäksi sammakkoeläimiä on perinteisesti käytetty selkärankaisten alkionkehitystä tutkittaessa. Vuosisadan alkupuolella monista sairaaloista löytyi kynsisammakoita, joita käytettiin raskaustesteinä. Kun kynsisammakkoon ruiskutetaan raskaana olevan naisen virtsaa, alkaa eläin ulkoisista olosuhteista välittämättä kutea. Tämän saa aikaan RCG-hormoni (engl. Human Chorionic Gonadotropin), jota esiintyy virtsassa vain jos nainen on raskaana. Testi on melko luotettava, ja se on tehtävissä myös eräillä muillakin sammakkolajeilla. Suomessa samaa kunniakasta tehtävää on kynsisammakon ohella hoitanut myös kotoinen rupikonnamme (Bufo bufo).

Myrkystä kipulääkettä

Sammakkoeläimiä tutkitaan laboratorioissa ympäri maailman varsin innokkaasti niiden monien erikoislaatuisten ominaisuuksien takia. Eräs lupaavimmista tuloksista on saatu uuden kipulääkkeen, ATB-594:n, kehittelyssä. Tämä aine saa alkunsa erään nuoli- myrkkysammakon (Epipedobates tricolor) ihon eritteistä, jotka verenkiertoon joutuessaan lamauttavat lihaksiston ja aiheuttavat jopa kuoleman. Amazonin alueen intiaanit ovat jo pitkään käyttäneet ainetta metsästysnuolissaan. Chigagolaisen Abbot Laboratoriesin tutkijat analysoivat myrkyn, ja onnistuivat eristämään siitä kipulääkkeenä toimivan osan. Aine on huomattavasti morfiinia tehokkaampaa, mutta sillä ei ole ensimmäistäkään morfiinin haittavaikutuksista. Lääke on edelleen testattavana, mutta sitä odotellaan innokkaasti markkinoille. Toinen sammakoiden ihon eritteistä tehty löytö on kynsisammakon ihosta löytyvät antibioottiset aineet. Monet suuret lääketehtaat ovatkin sijoittaneet huomattavia summia eri sammakoiden ihoeritteiden tutkimukseen toivoen löytävänsä niistä uusia vaihtoehtoja antibiooteille ja muille käytössä oleville lääkkeille.

Monet löydöt ovat varmasti yhä tekemättä, mutta tutkijoille alkaa pian tulla kiire. Maailman noin 3500 sammakkoeläinlajista jopa neljäsosa (lähes 900) luokitellaan uhanalaisiksi. Vaikka sammakkoeläimet ovat antaneet ihmiselle paljon, ei ihminen ole tehnyt juurikaan niiden eteen. Päinvastoin tuhoamme jatkuvasti sammakoiden perinteisiä asuinpaikkoja ja niillä eläviä loikkijoita. Ja samalla vielä tuntemattomia mahdollisuuksia, joita sammakkoeläimet voisivat meille tulevaisuudessa tarjota.

Kirjoitus on ilmestynyt Herpetomania-lehdessä 1/2000 sivuilla 37-38.