Takaisin juttujen etusivulle

Sammakkoeläinten kuljettaminen

Trooppinen sammakko, kuten punasilmälehtisammakko (Agalychnis callidryas), pitäisi kuljettaa noin kolmenkymenen kilometrin päähän uuteen kotiin, mutta säätila ulkona on lähinnä arktinen lumimyrsky. Vaihtolämpöinen eläin ei missään tapauksessa saa vilustua. Minkä lisäksi myös ilmankosteuden pitäisi pysyä sammakolle sopivalla tasolla.

Vastaavasti kesähelteillä sammakkoeläinten kuljettaminen voi olla hankalaa, sillä lämpötila, varsinkin ilmastoimattomassa henkilöautossa, kohoaa helposti sammakoille tappaviin lukemiin. Mutta kun välineet ovat kunnossa, voidaan ulkoiset tekijät rajata ulos, eikä vaihtolämpöisten sammakkoeläinten kuljettaminen ole lopultakaan kovinkaan haastava tehtävä.

Ensimmäiseksi tarvitaan sopiva kuljetusastia. Sellaiseksi sopii mikä tahansa kannellinen purkki tai muu astia, jossa on, tai johon saa pistettyä muutamia reikiä ilmanvaihdon takaamiseksi. Pakasterasiat, pienet muoviterraariot, irtokarkkilaatikot, huolella pestyt margariinirasiat,... Mikä tahansa elintarvikemuovinen tai vastaavalla tavalla myrkytön astia kelpaa mainiosti, eikä sen tarvitse edes olla läpinäkyvä (vaikka siitä onkin iloa, varsinkin pidemmällä matkalla). Rasian tulee olla sen verran suuri että eläin mahtuu asettumaan siellä vapaasti haluamaansa asentoon, ja vähän liikkumaan. Mutta kovin suurta liikkumatilaa lyhyehköä matkaa varten ei tarvita. Tärkeintä on, että eläin mahtuu astiaan kunnolla ja haluamallaan tavalla.

Kuljetusastiaa ei ole tarpeen sisustaa millään tavalla. Jos piilopaikkoja tai vastaavia välttämättä haluaa käyttää, pitää ne kiinnittää astiaan niin etteivät ne pääse liikkumaan kuljetuksen aikana. Irtonaiset sisusteet lähtevät helposti liikkeelle ja voivat ruhjoa sammakkoa. Tärkeintä on, että rasiassa on kosteutta koko kuljetuksen ajaksi. Jos kuljetettavana on maalla elävä eläin, kuten tässä esimerkissä, voi pohjalle taitella talouspaperiarkin, ja kostuttaa sen huolella. Tällöin eläimen ei tarvitse istua vesilätäkössä, vaan kosteus imeytyy paperiin, ja haihtuu sieltä vähän kerrallaan. Ainoan poikkeuksen sisustuskielosta tekevät kaivautuvat eläimet: niiden kuljetusastian pohjalle voi laittaa kunnon kerroksen kostutettua lannoittamatonta turvetta tai sammalta johon ne voivat matkan aikana kaivautua.

Suosittelemme samaa menetelmää itse asiassa kaikkien sellaisten sammakkoeläinten kuljettamiseen jotka vain voivat viettää aikaansa maalla. Vain aksolotlit (ja muut kiduksilla hengittävät olennot), kynsisammakot, ja muut vastaavat täysin akvaattiset eläimet tulee kuljettaa kokonaan vedessä. Mutta esimerkiksi tuliliskot, kellosammakot ja vastaavat pärjäävät kuljetuksen ajan kostean talouspaperin päällä kököttäen. Suurempien vesimäärien kuljettaminen on aina hankalaa: vesi painaa paljon, ja karkaa helposti mahdollisista raoista. Lisäksi suurempi vesimassa lähtee helposti kuljetettaessa hölskymään astiassaan puolelta toiselle, jolloin eläin joutuu viettämään aikansa jatkuvassa "aallokossa". Niinpä rauhallisella kostealla maalla oleminen on eläimelle helpompaa ja rauhallisempaa, vaikka eläin normaalisti viettäisikin aikaansa valtaosin vedessä.

Sammakko asetetaan kuljetusastiaan, ja tarvittaessa kannen paikallaan pysyminen varmistetaan teipillä. Erityisesti suuremmat eläimet ja jotkin salamanterit jaksavat puskea päällään kannen auki, joten teippaaminen on ihan suositeltava varokeino, vaikka kansi muuten vaikuttaisikin pitävältä. Eihän vara venettä kaada!

Tämän jälkeen kerätään kasaan muut tarvikkeet: stykoksinen kylmälaukku, sanomalehteä pehmusteeksi ja lisäeristeeksi, sekä lämpimällä vedellä täytetty pullo, joka toimii lämmönlähteenä matkan aikana. Mikäli käytettävissä on lämpö- ja/tai kosteusmittari, kannattaa sekin ottaa käyttöön. Mikäli mittari muistaa ylimmät ja alimmat lämpötilat voi muistiominaisuutta käyttää matkan aikana, mutta välttämätöntä se ei ole.

Ensimmäiseksi kylmälaukun pohjalle laitetaan lämminvesipullo. Tarvittaessa se on helppo saada pysymään paikallaan rutistetun sanomalehden avulla. Vesi pullossa ei saa olla liian kuumaa, sillä se lämmittää muuten helposti koko kylmälaukun sisällön liian kuumaksi. Aavistuksen eläimen normaalia lämpötilaa lämpöisempi vesi on parasta: ei liian kuumaa, mutta se lämmittää kylmälaukkua mukavasti.

Seuraavaksi pullon päälle laitetaan ohut kerros sanomalehteä, jottei lämmin pullo polta suoraan kuljetusastian pohjaa. Tämän jälkeen asetellaan kuljetusastia matkustajineen paikalleen. Ja jälleen sanomalehdellä voidaan ylimäärinen tila vuorata niin, ettei kuljetuslaatikko pääse liikkumaan kylmälaukussa. Pehmusteen lisäksi sanomalehti toimii myös lisäeristeenä kylmää vastaan, joten sen käyttössä ei kannata nuukailla. Mahdollinen lämpömittari asetetaan mahdollisimman lähelle kuljetusastiaa.

Lopuksi koko komeuden päälle voi vielä rutistaa pari kerrosta sanomalehteä lisäsuojaksi, minkä jälkeen on aika laittaa kylmälaukun kansi kiinni, ja sammakko on valmis kuljetukseen.

Tällä tavalla pakattuna sammakko voi matkustaa useamman tunnin mitaisia matkoja. Kun olemme tuoneet sammakoita ulkomailta, jolloin matka kestää toista vuorokautta, olemme aina sopivissa paikoissa tarkastaneet että lämpötila pysyy sopivana ja lisänneet lämpöpulloon uutta lämmintä vettä jo jäähtyneet tilalle. Näitä tehtäessä myös kylmalaukun kansi aukeaa, jolloin laukkuun pääsee virtaamaan uutta raikasta ilmaa. Eläimen kunto kannattaa vilkaista kuljetusastian läpi, mutta muutoin eläimeen ei kannata koskea matkan aikana. Jo matka itsessään on eläimelle stressaava, joten kaikkea ylimääräisestä käsittelystä johtuvaa lisästressiä pitää pyrkiä välttämään mahdollisimman paljon.

Kokonaisuudessaan matka-aika tulisi aina pyrkiä minimoimaan. Ja luonnollisesti tekemään matkasta mahdollisimman töyssytön ja tasainen. Kun matka on ohi, eläin tulee päästää uuteen terraarioonsa, ja antaa olla siellä omissa oloissaan. Kun eläin saa olla omissa oloissaan, se toipuu matkakokemuksesta kaikista parhaiten. Edes ruokaa ei kannata samana iltana tarjota, vaan odottaa seuraavaan päivään, jolloin eläin on jo rauhoittunut ja mahdollisesti jo unohtanut matkansa ja alkanut tottua uuteen terraarioonsa. Jos kyseessä on uusi, vastahankittu eläin tekee sitä tietenkin mieli tarkkailla ja siitä on huolissaan. Mikä on täysin luonnollista, ja tarkkailua pitääkin tehdä. Mutta se pitää suorittaa mahdollisimman rauhallisesti, mieluiten niin ettei eläin edes huomaa sitä tarkkailtavan. Eläimeen koskemista tai sen muuta häirintää heti matkan jälkeen tai sitä seuraavina lähipäivinä tulisi pyrkiä välttämään mikäli se vain suinkin on mahdollista.

Kesällä helle voi olla yhtä vaarallista kuin talven pakkanenkin, ja siltä pitää suojautua samoin keinoin kuin pakkastakin varten. Mutta keväällä, syksyllä ja viileämpinä kesäpäivinä lämpötila ulkona (sekä kuljetukseen käytettävässä autossa, bussissa, junassa,...) voi olla sellaisenaan eläimelle sopiva. Tällöin itse kuljetusastia valmistellaan edellä esiteltyjen periaatteiden mukaan, mutta kylmälaukku ja/tai lämpöpullo saatta olla mahdollista jättää pois. Alla on kuvassa kesäkäyttöä varten kankaskassiin sanomalehdellä vuorattu kuljetuslaatikko jollaista me käytämme kesäisissä kuljetuksissa.

© 2007 Niina & Joonas Gustafsson
Takaisin juttujen etusivulle