Takaisin juttujen etusivulle
Sammakkoeläinten sairauksista, sairauksien ennaltaehkäisystä ja vähän hoidostakin
© 2006 Joonas Gustafsson

Sammakkoeläimiä ei laajemmassa mittakaavassa ole pidetty terraariossa vielä kovin pitkään, ainoastaan joitakin kymmeniä vuosia. Tässä ajassa myöskään niitä koskeva lääketiede ei ole kehittynyt läheskään samalle tasolle kuin vaikkapa kissojen ja koirien kohdalla. Silti sammakkoeläimetkin voivat sairastua, ja samoin kuin perinteisempiä lemmikkieläimiä, myös niitä voi ja kannattaa hoitaa. Tässä tekstissä ei niinkään anneta ohjeita jo puhjenneen sairauden hoitoon (mikä on aina tapauskohtaista ja eläinlääkärin heiniä), vaan neuvotaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja ongelmien aikaiseen tunnistamiseen.

Kaikkien eläinten kohdalla ennaltaehkäisevä työ on kaikista tärkeintä sairauksiin liittyvää hoitotyötä. Erityisen totta tämä on sammakkoeläinten kohdalla, sillä jos sairaus pääsee puhkeamaan, voi sen havaitseminen ja hoito olla vähästä tiedosta johtuen hankalaa.

Käytännössä ennaltaehkäisevä hoito on sitä, että eläintä hoidetaan mahdollisimman hyvin ja lajin vaatimukset huomioon ottaen. Monipuolisesti ruokittu, olosuhteiltaan sopivassa terraariossa asustava sammakko tai salamanteri on usein hyvin kestävä otus joka ei välttämättä koskaan tarvitse eläinlääkärin palveluita. Hyvin suuri osa sammakkoeläimillä tavattavista apaattisuus-, ja syömättömyysongelmista johtuu yksipuolisesta ruokavaliosta ja/tai vääristä elinolosuhteista. Ja jos käy niin että eläin ei syö, muuttuvat ongelmat helposti pelkkää apaattisuutta vaarallisemmiksi, jopa kuolettaviksi kun eläimen kunto laskee ja oma immuunijärjestelmä ei enää pysty pitämään pöpöjä loitolla. © Sammakkolampi.net Kuva:
Sairauden kourissa vakavasti laihtunut korallisormisammakko (Litoria caerulea). Luut töröttävät sammakon selkäpuolen ihon läpi ja takajalat ovat laihtuneet lähes olemattomiksi tikuiksi. Kuvan eläin jouduttiin lopulta lopettamaan. (Valkeat pisteet selässä eivät kuulu taudinkuvaan, vaan ovat osa tämän sammakkoyksilön väritystä.)

Miten sammakkoeläimet oirehtivat

Vaikka sammakkoeläin olisi kuinka kurjassa kunnossa tahansa, ei se tule itkemään oloaan hoitajalle. Päinvastoin: sairas eläin muuttuu yleensä apaattiseksi ja liikkumattomaksi. Koska monet sammakkoeläimet ovat hämäräaktiivisia, eivät ne muutenkaan juuri liiku päiväsaikaan, eli silloin kun ihminen niitä useimmiten on tarkkailemassa. Niinpä sairaudesta johtuvan liikkuttomuden havaitseminen voi olla yllättävänkin hankalaa.

Onneksi monista sairauksista seuraa myös muita oireita kuin yleistä apaattisuutta. Seuraavassa on lista asioista joita omassa sammakkoeläimessään tulee tarkkailla säännöllisesti:

Jos vastasit kaikkiin edellä oleviin kysymyksiin kyllä, on eläimesi todennäköisesti hyväkuntoinen ja terve. Mutta jos saat yhteenkin kysymykseen negatiivisen vastauksen, tulee eläintä alkaa seurata ja tarkkailla tavalista huolellisemmin. Ja jos oire ei poistu, tai oireita tulee lisää, on asiaa syytä alkaa tutkia tarkemmin.

Se että eläin oireilee jollain edellä kuvatuista tavoista ei tietenkään kerro missä vika on. Seuraavassa esitellään joitakin sammakkoeläimillä tyypillisiä sairauksia ja ongelmia, ja kerrotaan niiden ennaltaehkäisevästä hoidosta. Varsinaisia sairauksien hoitomuotoja ei esitellä, vaan jos ongelma tai sairaus on jo päässyt puhkeamaan on aina syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Yksipuolisesta / väärästä ravinnosta johtuvat ongelmat

© Sammakkolampi.net
Kolme erilaista sammakkoeläimille suunniteltua vitamiini-, ja hivenainevalmistetta. Vaikka monet valmisteet onkin suunniteltu nimenomaan jotain tiettyä sammakkoryhmää (kuten nuolimyrkky-, tai lehtisammakoita) varten, voi niitä käyttää kaikille sammakkoeläimille.
Kuten edellä esitettiin, monet sammakkoeläinten sairauksista ja muista ongelmista saavat alkunsa väärästä tai yksipuolisesta ravinnosta. Yksittäisten ainesosien tasolla puhuttaessa yleisimpiä ovat kalkin, fosforin ja D-vitamiinin puutokset. Eräs yleisimmistä heikosta ravinnosta johtuvista sairauksista on MBD (Metabolic Bone Disease), aineenvaihdunnallinen luukato jonka oireita ovat mm. hermostoperäinen tärinä, vatsan turvotus ja luuston heikkeneminen.

Tarjoamalla elätilleen mahdollisimman monipuolista ruokaa ja lisäämällä ruokaan säännöllisesti sammakkoeläimille tarkoitettuja vitamiini-, ja hivenainevalmisteita pystyy ravinnosta johtuvia puutostiloja torjumaan mainiosti jo ennakolta.

Toinen terraariossa asuvilla sammakkoeläimillä hyvin tyypillinen ravinnosta johtuva ongelma on liikalihavuus. Terraariossa ruokaa on usein tarjolla yllin kyllin, eikä sen eteen useinkaan tarvitse nähdä läheskään niin paljoa vaivaa kuin luonnossa. Terraariossa ravinto tulee usein nenän eteen, eikä sitä tarvitse metsästää ja jahdata kuten luonnossa. Lisäksi monet terraariossa tarjottavat ruokalajit, kuten jauhomadot ovat hyvin rasvasia. Niinpä sammakkoeläimet, kuten me ihmisetkin kärsivät elintasosairauksista ja muun moassa lihovat helposti.

Vaikka eläin olisi kuinka söötti tahansa, kerjäsi miten kovasti tahansa tai näyttäisi miten nälkäiseltä tahansa, ei ylimääräisten makupalojen antamiseen pidä milloinkaan sortua. Ruokaa annetaan ennalta sopivaksi tiedetty määrä kerralla, ja sillä siisti. Myös ruokintatiheyteen kannattaa kiinnittää huomiota: jos kasvavia poikasia tai kaikista pienimpiä, vain parin sentin mittaisia nuolimyrkkysammakkoita ei lasketa, selviävät kaikki sammakkoeläimet mainiosti joka toinen päivä tapahtuvalla ruokinnalla. Eikä ruokaa silloinkaan tarvitse antaa niin paljon kuin eläin vain pystyy syömään. Itse asiassa hieman nälkäinen ja laihahko eläin on paljon parempi ja luonnollisempi näky kuin aina kylläinen ja ylipainoinen otus.

© Sammakkolampi.net
Kaksi punatäplävesiliskoa (Notopthalmus viridescens). Ylempi eläin on kokolailla sopusuhtaisen muotoinen, mutta alempi on saanut liikaa ruokaa ja on selvästi ylipainoinen. Se myös painaa lähes tuplasti kumppaniinsa verrattuna. Alemman eläimen kerralla saaman ruoan määrää vähennettiin määrätietoisesti, ja nykyään sekin alkaa jälleen olla sopusuhtaisemmissa mitoissa.

Ruokaeläinten kokoon kannattaa kiinnittää huomiota useammastakin syystä. Ensinnäkin jatkuvasti annettuna liian suuret eläimet voivat olla liikaa ruokaa ja aiheuttaa edellä mainittua ylipainoa. Toisaalta jos sammakon vasta on aivan täynnä, ei ruoka välttämättä ehdi sulaa kunnolla, mistä seuraa ruoansulatuksellisia vaivoja, tai ruoka voi jopa alkaa mätänemään vatsassa. Ja kolmannekseen liian suuri ruokaeläin vatsassa voi estää keuhkojen normaalin toiminnan. Sammakkoeläimillähän ei ole keuhkoja liikuttavaa palleaa, ja muutenkin keuhko on melko yksinkertainen pussi.

Vesipöhö

Eräs vedessä elävien sammakkoeläinten, kuten tuliliskojen ja kynsisammakoiden yleisimmistä oireista on se, että eläin turpoaa nopeassa tahdissa epänormaalin muodottomaksi. Vatsan lisäksi turpoamista voi tapahtua myös niskassa ja raajoissa, mistä tietää varmasti ettei kyse oli lihavuudesta. Turvottuaan eläin usein alkaa myös kellua tavallista enemmän ja normaali uiminen muuttuu hankalaksi. Tällöin eläintä vaivaa todennäköisimmin vesipöhö, eli eläimen sisäisen nestetasapainon häiriö.

Vaiva voi johtua useammastakin asiasta, mutta pohjalla on jokin sairaus tai ongelma joka on heikentänyt eläimen yleiskuntoa niin ettei eläin enää pysty säilyttämään normaalia nestetasapainoa. Sammakkoeläinten ohut ja vettä läpäisevä iho on erityisen altis tämän tyyppisille ongelmille.

© Jaakko Wikberg.
Vaalealla kynsisammakolla (Xenopus laevis) on paha vesipöhö, eli se on turvonnut muodottomaksi. Tummempi eläin on normaalissa kunnossa. Aina turvotus ei ole näin voimakasta, vaan yleensä se ainakin alkaa heikompana. Kuva: Jaakko Wikberg.

Tähänkin vaivaan paras lääke ovat oikeat olosuhteet ja monipuolinen ruokavalio, jolloin eläin pysyy hyväkuntoisena eikä ongelmaa alunperinkään pääse syntymään.

Jos turvotusta kuitenkin eläimessään havaitsee, ei toivoa kannata heti menettää. Jos eläin syö ja pärjäilee kutakuinkin normaalisti, voi sen antaa olla ja vain sivusta seurata tilannetta. Olosuhteet kannattaa kuitenkin tarkastaa ja säätää mahdollisimman lähelle optimia. Samoin on hyvä varmistaa että eläin saa varmasti ravinnostaan kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja ja hivenaineita. Joissain tapauksissa turvotus laskee itsestään kun olosuhteissa ollut ongelma saadaan korjattua, ja eläimen yleiskunto paranee. Jos kuitenkin näyttää siltä, että eläin ei ala toipua tai sen elämä vaikuttaa hyvin hankalalta on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen. Eläinlääkäri voi lääkityksellä yrittää ratkaista ongelmaa. Joskus tilanne saattaa mennä niinkin pahaksi että eläimen lopettaminen olla ainoa vaihtoehto.

Redleg ja muut bakteerien aiheuttamat taudit

© Sammakkolampi.net
Redleg-tauti on "syövyttänyt" tiikerisalamanterin (Ambystoma mavortium) takajalan varpaita. Kuvassa sama jalka ala-, ja yläpuolelta kuvattuna. Jalka parani eläinlääkärin määräämällä hoidolla.
Monet sammakkoeläimet kantavat luontaisesti Aeromonas, Pseudomonas, Proteus ja Escherichia coli –bakteereita ilman että niistä aiheutuu normaalitilanteessa eläimelle mitään oireita. Jos eläimen yleiskunto kuitenkin pääsee muusta syystä (vääränlaisen hoidon, elinympäristön tai ruokavalion) takia huononemaan selvästi, saattaa käydä niin ettei immuunijärjestelmä enää pysty pitämään bakteereja aisoissa, vaan tauti pääsee leviämään.

Myös erilaiset haavat, erityisesti eläinten saamat puremat ja kuljetusstressin yhteydessä syntyneet nirhaumat altistavat sammakkoeläimen helposti näiden bakteerien yliotteelle.

Eräs yleisimmistä tälläisistä sairauksista on Aeromonas-bakteerien aiheuttama ns. redleg –tauti, jonka tyypillisiä oireita ovat punaiset läiskät eläimen jaloissa ja vatsassa, sekä sormien, varpaiden ja lopulta koko jalan "syöpyminen". Redleg on erittäin tarttuvaa, joten sairastunut eläin on syytä eristää karanteeniin välittömästi. Samoin tauti on usein hoitamattomana tappava, joten eläin vaatii ehdottomasti eläinlääkärin pikaista hoitoa. Erityisesti alkuvaiheessa havaittuna sitä pystytään kuitenkin usein hoitamaan menestyksellisesti.

Koska edellä mainittuja bakteereja tavataan säännöllisesti ja rutiininomaisesti myös täysin terveistä sammakoista, täytyy niiden olemassaolo vain hyväksyä. Hoitamalla sammakkoeläintä hyvin ei eläimen yleiskunto pääse niin heikoksi että bakteerit saisivat vallan, eikä niistä näin ollen aiheudu ongelmia. Niinpä ennaltaehkäisevä hyvä perushoito on paras tapa ehkäistä myös bakteeriperäisiä sairauksia.

Muita patogeenejä

Samaan tapaan kuin bakteereja, sammakkoeläimissä ja niiden ympäristössä on myös runsaasti viruksia, sieniä, homeita ja muita sairautta aiheuttavia mikro-organismeja. Ja samoin kuin edellä bakteereita vastaan, terve ja hyväkuntoinen sammakkoeläin pystyy yleensä puolustautumaan myös näitä vastaan. Niinpä monipuolinen ruokavalio ja oikeat olosuhteet ovat paras puolustautumiskeino monia tavallisimpia patogeenejä vastaan. Jos jokin pöpö kuitenkin pääsee iskemään sammakkoeläimeen, tulee eläin välittömästi laittaa karanteeniin ja ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sopivan hoidon aloittamiseksi.

Iho-ongelmat

© Sammakkolampi.net
Tämän korallisormisammakon (Litoria caerulea) kuono on vahingoittunut kuljetuksen aikana. Suurin haava on päässyt hoitamattomana tulehtumaan, mutta antibioottikuurin avulla se saatiin jälleen kuntoon.
Koska sammakkoeläimet vaihtavat nesteitä ja kaasuja (eli juovat ja hengittävät) jossain määrin ihonsa läpi, on ihon terveys niille ensiarvoisen tärkeää. Edellä mainituista syistä sammakkoeläinten iho on myös hyvin ohut ja herkkä. Terveen sammakon terve iho pystyy pitämään erilaiset haitalliset pöpöt loitolla, mutta jos iho menee rikki, esimerkiksi haavat tai hankauman takia saavat patogeenit tilaisuuden hyökätä. Avoimet haavat voivat myös laskea eläimen peruskuntoa ja siten herkistää eläimen redleg-taudille ja muille vastaaville sisäisten bakteerien aiheutamille ongelmille. Niinpä jos eläimellä havaitsee haavoja tai hankaumia olisi eläin syytä siirtää erityisen puhtaana ja streriilinä pidettävään karanteeniterraarioon. Jos haavat ovat suurempia, tai niissä näkyy vähänkään tulehduksen merkkejä, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen mahdollisen antibiootti-, tai muun hoidon saamiseksi.

Ennaltaehkäisevänä toimena sammakon terraario on pyrittävä sisustamaan niin ettei siellä ole teräväreunaisia kiviä tai muita teräviä reunoja joihin eläin voisi itsensä loukata. Samasta syystä puoliakvaattisten eläinten, kuten kellosammakoiden ja tuliliskojen altaiden pohjalla kannattaa käyttää pyöreäksi hioutunutta soraa teräväreunaisen sijaan.

Jos eläin saa ihohankaumaa tai haavaa suuremman fyysisen vamman, tulee eläin saattaa välittömästi eläinlääkärin hoitoon.

© Sammakkolampi.net
Ihon pintakerros on hankautunut rikki krokotiilisalamanterin (Tylototriton verrucosus) hännän tyvessä. Pinnallinen vaurio parantuu itsestään, mutta tilannetta on seurattava tarkasti jottei tulehdus tai muu ongelma pääse pesiytymään haavaumaan.

Loiset ja karenteenin tärkeys

Luonnosta pyydystetyillä sammakkoeläimillä voi olla erilaisia sisä-, ja ulkoloisia, kuten erilaisia suolistoloisia tai punkkeja. Ne eivät kuitenkaan kuulu sammakoihin, eikä niitä sellaisenaan ole myöskään terraarion sisusteissa. Ainoa tapa saada loistartunta onkin saada se toiselta (sammakko)eläimeltä. Niinpä kun hankit uusia sammakkoeläimiä, kannattaa uudet asukkaat pitää ensimmäiset viikot karanteenissa jotta mahdolliset loiset ja niistä johtuvat oireet pystytään havaitsemaan ja hoitamaan ennenkuin ne leviävät talon vanhoihin asukkaisiin. Erilaisten loisten lisäksi edellä mainitut bakteeri-, ja virusperäiset sairaudet voivat olla tarttuvia, joten myös niiden leviämistä voi estää eläimet eristämällä.

© Sammakkolampi.net
Korallisormisammakolle (Litoria caerulea) kasattu karanteeniterraario. Suuri Faunabox-muoviterraario on käännetty kyljelleen niin että se on mahdollisimman korkea. Kiipeilypaikkana toimii suuri ja tukevalehtinen huonekasvi, sekä sen taakse piiloon jäävä luonnosta haettu oksa. Uimapaikkana on leviterasia. Terraarion pohjalla on ohut kerros vettä, muuta pohjamateriaalia ei ole. Sisusteista kiipeilykeppi ja rasia voidaan käytön jälkeen tuhota. Kasvi on huonekasvi ikkunalaudalta, sitä ei ole tarkoituskaan laittaa uudestaan kosketuksiin sammakoiden kanssa. Näin ainoastaan itse muoviterraario täytyy tarvittaessa desinfioida käytön jälkeen.
Karanteeni ei tarkoita pelkästään sitä että potentiaalisesti sairas eläin sijoitetaan eri terraarioon kuin muut eläimet. Paras tilanne olisi jos karenteeniterraarion voisi sijoittaa kokonaan eri huoneeseen kuin muut eläimet. Vähintään karanteeniterraario pitää sijoittaa eri päähän huonetta kuin muut terraariot, sillä esimerkiksi punkit voivat kulkea terraariosta toiseen. Samoin kaikki hoitovälineet joita karanteenissa olevalle eläimelle käytetään tulee pitää vain karenteenikäytössä, ja niiden tulee olla terraariokohtaisia. Karanteenissa oleva eläin tarvitsee siis omat pinsetit joilla sitä, ja vain sitä ruokitaan, erillisen ruokakupin jota ei käytetä missään muussa terraariossa, ja niin edelleen. Myös kädet tulee pestä huolella aina karanteenissa olleen eläimen käsittelyn jälkeen jotta hoitaja ei itse siirrä pöpöjä terraariosta toiseen.

Karanteeniterraariona voi käyttää normaalia pienempää ja yksinkertaisempaa terraariota, onhan karanteeni kuitenkin vain väliaikainen tila. Karanteenissa terraarion helppo puhdistettavuus on hyvä pitää erityisesti mielessä, ja siksi terraario on syytä sisustaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Kannattaa myös pitää mielessä että kaikki karenteeniterraariossa käytetyt materiaalit pitää tarvittaessa pystyä tuhoamaan tai desinfioimaan ennen kuin niitä käytetään terveiden eläinten, tai uuden potilaan hoitoon. Niinpä onkin helpointa suosia kertakäyttöisiä vaihtoehtoja. Esimerkiksi uima-astiaksi käy kalliin kivijäljitelmäaltaan sijaan loistavasti vaikkapa vanha margariinirasia jonka roskiin heittäminen ei käytön jälkeen tuota tuskia omatunnossa tai lompakossa.

Vaikka voi tuntua työläältä tai turhalta laittaa jokainen uusi eläin karanteeniin, pidän itse sitä sen arvoisena jos taloudessa on entudestaan yksikin aikaisempi sammakkoeläin. Sillä vaikka uudet eläimet usein ovat hyväkuntoisia ja terveitä, ei koskaan voi tietää milloin uudessa tulokkaassa onkin se jokin tauti joka tarttuu kaikkiin aikaisempiinkin sammakkoeläimiin, tappaa niistä osan tai vähintään aiheuttaa sietämätöntä vaivaa ja rahanmenoa jotta se saadaan taltutettua. Sopiva karanteeniaika uusille taloon tuleville eläimille on 2-6 viikkoa, riippuen siitä miten "epäilyttävistä" olosuhteista eläin tulee. Luotettavalta kasvattajalta ostettu poikanen on turvallisempi tapaus kuin eläinkaupan kautta tullut, mahdollisesti luonnosta kerätty yksilö. (Epäillyn) sairauden takia karanteeniin laitetut eläimet tulee pitää eristyksissä niin kauan että tauti on varmasti voitettu.

Eläinlääkäri on asiantuntija

Kuten jo alussa mainittiin, asiallisesti hoidetut sammakkoeläimet ovat usein kestäviä eläimiä jotka eivät välttämättä missään elämänsä vaiheessa tarvitse eläinlääkärin apua. Itse ehdin tuohuta sammakkoeläinten kanssa lähes kymmenkunta vuotta ennenkuin ensimmäisen kerran vastaan tuli tilanne jossa eläin piti viedä lääkäriin saakka. Moni asia voi kuitenkin mennä pieleen, ja jos eläin sairastaa, on asiansa osaava eläinlääkäri kullan arvoinen ihminen. Ja vaikka eläinlääkärin palvelut maksavat, joissain tapauksissa jopa enemmän kuin eläimen alkuperäinen hankintahinta, pitäisi lemmikin ottajan mielestäni olla valmis pitämään eläimestään huolta koko sen elinajan ja olemaan valmis sijoittamaan aikaa, vaivaa ja rahaa myös eläimen hoitoon. Tai jos hoito todetaan mahdottomaksi, eläimen asialliseen lopettamiseen.

Läheskään kaikki eläinlääkärit eivät tunne ja ota vastaan sammakkoeläimiä. Niinpä on syytä selvittää jo ennalta kuka tai mikä on omassa kaupungissa se lääkäri tai vastaanotto johon hätätilanteessa kannattaa ottaa yhteyttä. Puhelukierros eläinlääkäriasemille tai asian selvittäminen harrastajakllegoilta jo etukäteen on vain järkevää. Suurimmissa kaupungeissamme alkaa nykyään olla eläinlääkäreitä jotka ovat enemmän tai vähemmän perehtyneitä matelijoihin ja sammakkoeläimiin, joten useimmiten apua on mahdollista saada. Ja vaikkei suoraan vastaanotolle aina pääsisikään, saattaa eläinlääkäri pystyä auttamaan jossain määrin jo puhelimitse pidemmänkin matkan takaa.

Täydellisen sammakkoeläimiä hoitavien eläinlääkärien listan kokoaminen ja ylläpitäminen olisi niin suuri vaiva, etten tällä sivulla moista edes yritä. Sen sijaan tyydyn kertomaan että jos/kun minulle tulee asiaa eläinlääkärille, otan poikkeuksetta yhteyden ELL Johanna Raulioon. Herpetoharrastajapiireissä, kuten myös monien ammattilaisten taholla Johannaa pidetään yleisesti maamme parhaana sammakkoeläimiä hoitavana lääkärinä jonka nimeen monet vannovat. Johanna vaikuttaa pääkaupunkiseudulla, ja hänellä on vastaanotto omalla praktiikallaan Vantaalla. Ohesta löytyvät Johannan yhteystiedot.
ELL Johanna Raulio
puh. 0400 619 985
Eläinlääkärin vastaanotto
Vantaanpuiston ostoskeskus
Vantaanrinne 14
01730 Vantaa
(09) 874 5653

Lähteet ja kiitokset

Tämä teksti perustuu omiin kokemuksiimme, moniin vuosien varrella ELL Rauliolta saamiimme ohjeisiin ja neuvoihin, sekä seuraavaan kirjalliseen lähteeseen:

Wright, Kevin M.: Amphibian husbandry and medicine. Teoksessa Mader, Douglas R. (toim.): Reptile Medicine and Surgery. W.B. Sounders Company, Philadelphia 1996. Sivut 436-459.

Haluan kiittää lämpimästi sekä Jaakko Wikbergiä, että Johanna Rauliota heidän antamastaan avusta tämän sivun toteuttamisessa.