Takaisin juttujen etusivulle Pohjoismainen sammakkopäivä Tukholmassa
Pohjoismainen sammakkopäivä Tukholmassa
© 2004 Joonas Gustafsson & Niina Kukkonen

Pohjolassa järjestetään vuosittain tapahtuma nimeltä Nordisk Groddag (Pohjoismainen sammakkopäivä). Vuonna 2004 tapahtuman järjesti Svenska Dendrobatidsällskapet (SDS, ruotsin nuolimyrkkysammakkoharrastajien yhdistys), ja itse tapahtuma pidettiin 9. lokakuuta Tukholman luonnontieteellisen museon tiloissa. Ruotsalaiset olivat saaneet huokuteltua tapahtuman pääesiintyjäksi brittiläisen valokuvaaja/kirjailija/herpetologi-suuruuden Chris Mattisonin.

Kuultuamme tapahtuman tämänkertaisesta pääesiintyjästä emme pohtineet tilannetta kauaakaan. Innokkaina sammakkoeläinharrastajina ja Mattisonin kirjojen suurkuluttajina päätimme suunnata paikanpäälle Tukholmaan katomaan miltä nuolimyrkkysammakkoharrastus lahden länsipuolella näyttää.

Tapahtumapaikka Naturhistoriska riksmuseet. Tapahtumapäivän aamuna saavuimme Tuhkolmaan, missä suuntasimme samantien lähimmälle metroasemalle. Todettuamme jälleen kerran Tukholman joukkoliikenteen lippujärjestelmän järjettömäksi mutta metron toimivaksi pääsimme perille messupaikalle luonnonhistorialliselle museolle. Olimme paikalla puolisen tuntia etuajassa, mutta löysimme nopeasti ystävällisen järjestäjiin kuuluvan naisen joka toivotti meidät tervetulleiksi ja kehotti istumaan alas tapahtuman alkua odotellessa.

Olimme olettaneet että tapahtumaan liittyisi sammakoiden ja tarvikkeiden myyntitapahtuma, ja siihen varautuaksemme olimme nostaneet mukaan läjän paikallista valuuttaa. Paikanpäällä näytti kuitenkin kovin hiljaiselta. Kun kello näytti varttia vailla eikä paikalla vieläkään näkynyt meidät tervetulleiksi ottaneet naisihmisen lisäksi muita potentiaalisia myyjiä aloimme jo huolestua. Näillä matkoilla yksi tavoite on usein saada lisätäytettä terraarioihin, kirjahyllyyn tai tarvikekabinettiin. Me etsimme tälläkertaa erityisesti paria tiettyä nuolimyrkkylajia jotka täydentäisivät mukavasti kokoelmaamme. Mutta täällä ei näkynyt minkään sorttisia sammakoita, ainoastaan yksi nainen ja läjä terraariokasveja!

Käytävässä kuitenkin virtasi jatkuvasti ihmisiä edes takaisin, joten lähdimme seuraamaan ihmisvirtaa ja päädyimme muutaman nurkan takana sijaitsevaan huoneeseen joka oli muutettu messutilaksi. Vähän meidän jälkeemme myös meille seuraa pitänyt nainen kantoi myyntiin tarkoitetut kasvinsa oikeaan saliin ja tapahtuma pääsi täyteen vauhtiinsa.

Vähän myyjiä, paljon kontakteja

Kun tapahtuman nimi on niinkin mahtipontinen kuin "Pohjoismainen sammakkopäivä" herättää se helposti mielikuvan paljon suuremmasta tapahtumasta kuin se minkä kohtasimme. Yhteen luokkahuoneeseen oli ahdettu kymmenkunta myyjää jotka kauppasivat sammakoiden lisäksi terraariokasveja ja tarvikkeita. Tarviketarjonta oli melko suppea, eikä myynnissä olleita sammakkolajejakaan ollut kuin vajaa kymmenkunta, kaikki erilaisia nuolimyrkkysammakoita. Melko nopeasti pystyimme toteamaan ettei halajiamme lajeja ollut kaupan, joten ostoskoriimme tarttuisi lähinnä joitain Suomessa harvinaisempia tarvikkeita.

Vaikka tarjonta oli suppeaa oli se silti saanut huokuteltua paikalle toista sataa monen ikäistä ja kokoista sammakkoharrastajaa aina Tanskasta saakka. Niinpä ennen Mattisonin esityksen alkamista meillä olikin loistavaa aikaa tutustua kanssaharrastajiin lahden toiselta puolelta. Lähes joka kerta kerrottuamme olevamme Suomesta koski juttukumppanin seuraava kysymys alan harrastajien nykymäärää Suomessa. Eikä siinä kovin rinta rottingilla voi olla kertoessaan että maamme aktiiviset nuolimyrkkyharrastajat saa helposti laskettua yhden käden sormilla. Kun tietää että SDS:n jäsenmäärä liikkuu sadan hengen tietämillä ei voi kuin todeta että harrastus on Suomessa vielä aivan lapsenkengissään.

Dendrobates auratus -nuolimyrkkysammakko. Mutta jostainhan se on aloitettava, ja jokainen kanssaskandinaavi oli enemmän kuin rohkaiseva tilanteen suhteen: kyllä jonakin päivänä Suomeenkin saadaan lisääntyvät nuolimyrkkysammakopopulaatiot ja aktiivinen harrastajapiiri. Toivottavasti näin todella tulee käymään, sillä kiinnostus rajan ylittävästä yhteistyöstä oli helposti kuultavissa jokaisen kohtaamamme ruotsalaisen puheista. Ja kyllähän Suomen herpetologinen yhdistys nykyäänkin on lehtivaihdossa SDS:n kanssa, joten alku on jo olemassa.

Lukuisten rupetteluhetkien lomassa liittyimme itsekin SDS:n jäseniksi ja ostimme lopulta muutaman eläimenkin, lauman Dendrobates auratus –sammakoita. Kun ostokset sitten oli tehty ja verkostoitumista harrastettu tarpeeksi olikin jo ruokatauon paikka ja aika alkaa valmistua päivän asiaohjelmaan.

Tapaamme gurun

Chris Mattison, jonka kynästä on syntynyt lukuisia usealle kielellä (myös suomeksi) käännettyjä herppiaiheisia teoksia oli valinnut esityksensä aiheeksi sammakkoeläinten valokuvaamisen. Mattison esitteli aihetta käyttäen materiaalina lukuisia kuvia joita hän vuosien varrella on sammakoista ottanut niin studiossa kuin maastossakin. Oli enemmän kuin mielenkiintoista kuulla kuinka jotkin kirjoista tutut valokuvat ovat syntyneet ja nähdä lukemattomia uusia loistavia otoksia. Mitään erityisen ihmeellistä herpetologista uutta tietämystä esitys ei tarjonnut, mutta kiinnostava ja viihdyttävä se taatusti oli. Eikä vähemmän kiinnostava taatusti ollut Mattisonin kanssa käyty lyhyt juttutuokiokaan joka päättyi Suomesta asti raahattujen kirjojen omistuskirjoittamiseen. Kirjahylly tuntuu jälleen askelen täydellisemmmältä kun opuksia koristaa kirjailijan omakätinen nimikirjoitus!

Päivän pääesiintyjä Chris Mattison. Sammakkopäivä jatkui Mattisonin jälkeen vielä lukuisilla lyhyemmillä ruotsin-, ja tanskankielisillä esityksillä jotka ohjelman mukaan käsittelivät eräitä nuolimyrkkysammakkolajeja, sekä niiden hoitoa ja lisäännyttämistä terraariossa. Me olimme kuitenkin valmistautuneet erilaiseen ohjelmaan ja kiitettyämme järjestäjiä poistuimme paikalta.

Edellisen kerran Ruotsin puolella herppitapahtumassa käydessämme olimme varanneet matkalla aikaa tutustua myös Tukholman eläinkohteisiin; Djurkårdenin kaupunginosassa sijaitseviin Skanseniin ja Aquaria-vesimuseoon. Tällä kertaa halusimme päästä vilkaisemaan Tuhkolman eläinliikkeiden tarjontaa ja jatkaa tutustumista uusiin harrastajakollegoihin. Olimme jo etukäteen sopineet tapaavamme kaupungilla erään tukholmalaisen herppi-ihmisen ja hänen kanssaan vietimmekin iltapäivän rupettelun lomassa kaupunkia kierrellen ja katsellen.

Lopulta väsy alkoi painaa jalkoja pahasti, joten hyvästelimme uudet tuttavamme ja hyppäsimme satamaan vievään metroon. Laivalla meitä kohtasi kuitenkin vielä yksi yllätys: aamuisesta myyntitapahtumasta tutuksi tullut tanskalainen sammakkoharrastaja matkusti samalla laivalla Suomeen! Niinpä edes iltaa ei tarvinnut tuhlata nukkumiseen vaan pääsimme jatkamaan herpetoläppää vielä laivan lihapullien ja pottumuussin äärelläkin.

Mitä jäi käteen?

Emme saaneet matkalta tuliaisiksi niitä sammakoita joita olisimme toivoneet löytävämme. Sen sijaan saimme naapurilajin edustajia joista saamme uutta verta kotona odottavaan lisäännyttämisprojektiin. Lisäksi saimme hankittua kirjoja ja tarvikkeita joiden saatavuus Suomessa on kovin kehnoa. Mutta mikä kaikista arvokkainta, tapasimme lukuisia kansainvälisiä kanssaharrastajia. Nuolimyrkkysammakkoharrastus on maassamme vielä niin nuorta että kansainvälisistä kontakteista tulee varmasti vielä tulevaisuudessa olemaan iso ilo.

Tuotteita kaupan myyntitapahtumassa.