Valetomaattisammakkko
Dyscophus guineti

Valetomaattisammakko. © Sammakkolampi.net

Nykykäsityksen mukaan tomaattisammakoiden sukuun Dyscophus kuuluu kolme Madagaskarilta kotoisin olevaa lajia. Lajeista oranssin värinen Dyscophus guineti (valetomaattisammakko) on terraariossa yleisin, ja tämä sivu käsittelee etupäässä sitä. Tumman punainen Dyscophus antongilii (tomaattisammakko) on CITES I -liitteen laji jota ei uhanalaisuutensa takia pitäisi olla terraariossa kuin eläintarhoissa. Kolmas laji Dyscophus insularis (ruskotomaattisammakko) on väriltään "tylsempi", ruskea, eikä sitä siksi yleensä pidetä terraariossa. Ilmeisestikään taksonomia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, vaan erityisesti guineti ja antongilii lajien väliset suhteet ovat edellä esitettyä monimutkaisemmat. Esimerkin tästä näkee vaikkapa Korkeasaaren eläintarhassa, missä sammakot on (luultavastikin aivan oikein) määritetty D. antongilii lajin yksilöiksi, mutta siitä huolimatta ne ovat kohtalaisen oransseja, eivät lainkaan tyypillisen antongiliin punaisia tai muotoisia. Tyypillisen punaisen antongiliin näkee Korkeasaaressa ainoastaan Mustikkamaan sillan päässä olevan info-pisteen kartan laitaan piirretyssä kuvassa. Toivottavasti tutkijat pian julkaisevat uuden selvityksen tämän suvun sukulaissuhteista jotta tämäkin sotku saadaan selvitettyä. Valetomaattisammakko. © Sammakkolampi.net

Ulkoasu: Valetomaattisammakon selkäpuolen perusväri on oranssinpunainen. Selässä on usein tummaa pistemäistä kuviointia. Kyljellä kulkee tumma juova joka alkaa silmän takaa. Vatsapuoli on vaalea. Pituutta suurimmille naaraille kertyy noin 9 cm verran. Koiraat jäävät 6-7 cm mittaisiksi.

Levinneisyys: Lajia tavataan Madagaskarin itä-, ja keskiosien trooppisissa metsissä.

Elintavat: Luonnossa valetomaattisammakko asustaa troopisen metsän pohjakerroksessa. Päivät ne viettävät pääosin kivenkoloon tai muuhun piilopaikkaan ahtautuneena, tai maan sisään kaivautuneena. Laji ei kuitenkaan ole tiukan hämäräaktiivinen, vaan sammakoita voi toisinaan nähdä liikenteessä myös valoisan aikaan. Viimeistään hämärän aikaan ne lähtevät liikkeelle ravintoa etsimään. Sammakot käyvät oleilemassa matalassa vedessä toisinaan myös lisääntymisajan ulkopuolella.

Valetomaattisammakko kaivautumassa turpeeseen. © Sammakkolampi.net Vaikka eläimet näyttävät kömpelöiltä ja normaalisti liikkuvat kävellen, pystyvät ne tarvittaessa hyppelemään helposti reilun kymmenen sentin loikkia. Meidän sammakkomme ovat melko arkoja, ja käteen otettuna alkavat nopeasti sätkiä ja tahtovat hypätä karkuun. Toinen mitä sammakon käteen ottamalla saa aikaiseksi on valtaisa virtsaryöppy, lähes poikkeuksetta. Vaikka eläimemme ovat arkoja käsittelylle, ne kuitenkin ovat muuten melko kesyjä ja ovat oppineet syömään myös pinseteistä tarjottu ruokaa.

Ääntely: Koiraiden kurnutus on nopearytmistä papatusta: papa-papa-papa... Meidän koiraamme kurnuttavat niin päiväsaikaan, kuin iltaisinkin, yleensä kuitenkin vain muutamia kymmeniä sekunteja kerrallaan.

Hoito terraariossa: Valetomaattisammakot tarvitsevat terraarion jonka pohjapinta-ala on vähintään 40 x 70 cm. Terraario sisustetaan konnamaisten sammakoiden terraarion "peruskaavaa" noudattaen. Pohjamateriaalia tulee olla niin paljon että eläimet voivat halutessaan kunnolla kaivautua siihen. Lämpötilan tulee pysytellä päivisin 25-30 asteen välillä, ja ilmankosteden suhteellisen ylhäällä. Lämpömatto ja säännöllinen päivittäinen sumutus auttavat sopivan ilmaston ylläpidossa. Myös pohjamateriaalin on hyvä pysyä ei märkänä, mutta kosteana.

Sammakot oppivat nopeasti olemaan pelkäämättä niitä ruokkivaa kättä. Ne syövät hyvällä ruokahalulla monenlaista selkärangattomia otuksia ja jopa pieniä pinkkejä.

Kun sammakot ovat hyväkuntoisia ja olosuhteet saa säädettyä kohdalleen ovat valetomaattisammakot kestäviä ja suhteellisen helppohoitoisia otuksia.

Valetomaattisammakoiden terraario. © Sammakkolampi.net
© 2005 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/konnamaiset