Konnat ja konnamaiset sammakot

Rupikonna esittelee sitä, mistä konnat ovat tunnetuimpia: rupista ihoaan. Suomalainen rupikonna on lain nojalla rauhoitettu, eikä sitä missään tilanteessa saa ottaa terraarioon. © Sammakkolampi.net Jokainen meistä tunnistaa rupikonnan. Tuon ruskean sammakon sukulaisen joita asustaa metsissämme, pihoillamme ja puutarhoissamme. Joku on saattanut lapsena napata rupikonnan purkkiinkin ja pitänyt sitä kesän ajan lemmikkinään. Nykyään kun kaikki luonnossa asuvat sammakkoeläimemme ovat lain mukaan rauhoitettuja, ei rupikonnaakaan enää saa ottaa terraarioon, vaan niitä pitää tyytyä tarkkailemaan luonnossa.

Mutta jos konnan pitäminen lemmikkinä kiinnostaa, löytyy eläinkaupoista useita ulkomaisia konnalajeja joita voi terraarionsa asukiksi hankkia. Kaikista yleisin lemmikkikonna, pantterikonna (Bufo regularis) on kotoisin Afrikasta, ja muistuttaa suuresti meikäläistä rupikonnaa niin ulkonäöltään kuin käyttäytymiseltäänkin. Pantterikonnan lisäksi Suomessa on nähty kaupan muutamia muitakin konnalajeja. Varsinaisten konnien lisäksi saatavilla on joitakin sellaisia sammakoita jotka eivät varsinaisesti ole konnia, mutta jotka käyttäytymiseltään ja ulkonäöltäänkin muistuttavat konnia. Monet näistä konnamaisista sammakoista kuuluvat ahdassuusammakoiden heimoon Microhylidae, mutta myös monissa muissa heimoissa on maan rajassa eläviä, tukevia ja lyhytjalkaisia lajeja.

Pantterikonna on terraariossa suosituin konnalaji. © Sammakkolampi.net Näillä sivuilla tutustutaan joihinkin konniin ja konnamaisiin ahdassuusammakoihin, sekä niiden hoitoon terraariossa. Vaikka lajit eivät eläintieteellisesti muodostakaan yhtenäistä ryhmää ovat ne perushoitonsa osalta varsin samanlaisia, ja siksi olemme uskaltaneet niputtaa ne kaikki samaan pakettiin.

Mitä konnat ovat?
Konnien heimoon Bufonidae kuuluu maailmanlaajuisesti yli 450 lajia 35 eri suvussa. Suurin suku on nimisuku Bufo johon kuuluu yli puolet kaikista lajeista. Erilaisia konnia tavataan kaikilla mantereilla jäistä Etelänapamannerta lukuun ottamatta. Australiasta ja joiltakin saarilta konnat puuttuvat luontaisesti, mutta esimerkiksi Australiaan ihminen on kuljettanut agakonnia (Bufo marinus).

Sen lisäksi että konnia tavataan lähes kaikkialla maailmasta niitä löytää hyvin monenlaisista elinympäristöistä. Rupikonna asustaa suomalaisissakin mäntymetsissä. Trooppisia lajeja löydetään sademetsistä, ja jopa hyvin kuivilta alueilta voi löytää konnia jotka päivisin kaivautuvat hiekan sisään ja lähtevät liikkeelle vasta hämärän ja/tai sateen koittaessa. Konnat ovatkin sammakkoeläimiksi hyvin kuivuutta kestäviä, mutta toki nekin vettä ja kosteutta tarvitsevat hengissä säilyäkseen. Jotkin lajit, kuten kaakkoisaasialainen Bufo melanostictus ja jossain määrin myös kotoinen rupikonnamme ovat sopeutuneet jopa elämään aivan ihmisen naapurina, ja niinpä niitä usein löytääkin pihoilta, puutarhoista ja jopa perunakellareista talvehtimasta. Tämä on osoitus konnien suuresta sopeutuvaisuudesta, ja on sanottukin että konnat kuuluvat sammakkoeläimistä kaikista "viisaimpiin". Viisaudesta ja älystä puhuminen eläinten yhteydessä on toki aina hankalaa, mutta kymmeniä erilaisia sammakoita ja konnia "tavanneina" meidänkin on helppo allekirjoittaa väite jonka mukaan "konnissa on sitä jotain".

Konnahabitaatteja. © Sammakkolampi.net
Kuva: Konnia tavataan mitä erilaisimmissa elinympäristöissä. Kuvassa eurooppalainen puisto, aasialainen puoliaavikko ja eteläamerikkalainen sademetsä.

Euroopassa tavataan kolmea konnalajia. rupikonnaa (Bufo bufo), haisukonnaa (Bufo calamita) ja viherkonnaa (Bufo viridis). Eurooppalaisia lajeja ei juurikaan pidetä terraariokasvatteina, vaan terraariossa pidetään yleensä trooppisia konnia jotka sopeutuvat huoneiston korkeahkoon lämpötilaan laukkeilta seudulta tulevia sukulaisiaan paremmin.

Valtaosa konnista on hämärän eläimiä. Päivät ne piilottelevat maan alle kaivautuneita tai jossain onkalossa, mistä ne lähtevät liikkeelle vasta hämärän laskeuduttua tai sateen kostutettua maan. Niinpä konnat eivät terraariossakaan ole mitään erityisiä "ilopillereitä", vaan niiden hoitajan on sopeuduttava lemmikin rauhalliseen ja "hämäräperäiseen" elämäntapaan. Terraariossa kesyyntyessään konnat saattavat kuitenkin luopua piilottelevasta elämäntavastaan ja ne oppivat helposti yhdistämään terraarion laidalle ilmestyvän ihmisen ruoka-annokseen. Oppivatpa ne jskus jopa kerjäämäänkin. Mutta vaikka konna näyttäisi kuinka suloiselta tahansa, ei yliruokintaan pidä ryhtyä, sillä konnatkin lihovat helposti.

Kuten valtaosa sammakkoeläimistä, myös konnat kutevat veteen, missä munat kuoriutuvat toukiksi (nuijapäiksi) jotka kasvavat ja käyvät läpi muodonvaihdoksen ja nousevat vedestä pienenpieninä aikuisen kaltaisina konnina.

Entä sitten konnamaiset sammakot? Ja miten ne eroavat konnista?
Konnamaiset sammakot ei ole virallinen eläintieteellinen termi, vaan lähinnä oma tapamme viitata niihin sammakoihin jotka eivät kuulu konnien heimoon Bufonidae, mutta jotka silti ovat enemmän tai vähemmän konnamaisia. Jako sammakoihin ja konniin ei perustu luonnontieteeseen, vaan siihen miksi mitäkin eläintä satutaan kutsumaan. Konnamaisia piirteitä ovat rupinen ja kuivahko iho sekä lyhyet jalat jotka eivät sovellu pitkiin loikkiin. Eläimiä joilla on näitä piirteitä kutsutaan usein konniksi. Muun moassa Kaloula pulcha lajia on suomeksikin kutsuttu vuorotellen niin puhvelisammakoksi kuin puhvelikonnaksikin. Sammakkolammella käytetään periaatetta jonka mukaan konniksi kutsutaan vain Bufonidae-heimoon kuuluvia eläimiä, ja loput, ovatpa ne miten konnamaisia tahansa ovat sammakoita.

Valetomaattisammakko Dyscophus guineti. © Sammakkolampi.net Sammakkoheimoa Pelobatidae on joskus suomeksi kutsuttu konnasammakoiden heimoksi. Sen monet lajit ovatkin tyyppiesimerkkejä sammakoista joilla on runsaasti konnamaisia piirteitä. Heimon eläimiä ei kuitenkaan juuri pidetä terraariossa. Toinen, terraariossa yleisempi heimo jonka edustajilla on paljon konnamaisia piirteitä on Microhylidae. Tähän ahdassuusammakoiden heimoon kuuluu joitakin hyvinkin värikkäitä ja kauniita eläimiä, joista osaa on menestyksellisesti pidetty terraariolemmikeinä jo pitkään. Eräitä yleisimmistä tällaisistä lajeista ovat punaiset Dyscophus-suvun tomaattisammakot. Näillä sivuilla esitellään niin tomaattisammakot, kuin kaksi muutakin ahdassuusammakkolajia joita suomalaisissakin terraarioissa on us nähty. Myös muissa kuin kahdessa edellä mainitussa heimossa on konnamaisia piirteitä omaavia sammakoita, mutta ne eivät harvinaisuutensa takia ole suomalaisen harrastajan näkökulmasta ole kovin kiintoisia, ja niinpä ne sivuutetaan tässä kokonaan.

Kuten varsinaiset konnat, myös valtaosa konnamaisista sammakoista on hämäräaktiivisia, piilottelevia eläimiä jotka kuitenkin kesyyntyvät varsin helposti. Niinpä jos kaipailee konnaa, mutta ei halua rajoittua pelkästään varsinaisiin konniin, saattaa lukuisten konnamaisten sammakkolajien joukosta hyvinkin löytyä laji joka täyttää kaikki konnan mukavat "erityispiirteet", mutta joka kuitenkin on värikkäämpi tai muulla tavalla juuri sinulle sopivampi.

© 2005 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/konnamaiset