Kiinanvesiliskot

Kuva: © Sammakkolampi.net
Täplähäntävesiliskon kuvassa näkyvät suvulle tyypillinen pitkä ja suippo kuono, sekä silmän läpi kulkeva musta juova.

Hongkoninvesilisko - Paramesotriton hongkongensis
Kiinanvesilisko - Paramesotriton chinensis
Täplähäntävesilisko - Paramesotriton caudopunctatus

Paramesotriton-suku (kiinanvesiliskot) on Kiinassa, Hong Kongissa, Vietnamissa ja Laosissa tavattava salamanterisuku. Sen edustajille tyypillisiä piirteitä ovat tukeva ruumiinrakenne, suhteellisen suuri koko, pitkä kuono josta alkaa kolmiomainen pää, silmän läpi kulkeva musta juova, sekä karhea iho. Vatsapuoli on, kuten muillakin aasianvesiliskoilla yleensä kirkkaan punaisen tai keltaisen ja mustan kuvioima.

Suvussa on viidestä seitsemään lajia, riippuen siitä ketä taksonomia kuuntelee. Amphibian Species of the World-tietokanta listaa tällä hetkellä 11 lajia, mutta määrä vaihtelee jatkuvasti sitä mukaa kuin näiden salamantereiden luokittelu etenee. Sekavan taksonomian lisäksi erot erityisesti manner-kiinan lajien välilä ovat pieniä. Koska myös lajinsisäinen muuntelu on suurta, ei tavallinen tarraarioharrastaja aina voikaan olla varma siitä mitä lajia omat Paramesotriton-salamanterit lopulta ovat. Tarkkaan lajimääritykseen tarvittaisiin usein tieto eläimen alkuperästä, asiaan perehtynyt taksonomi-herpetologi ja mahdollisesti eläimelle suoritettava ruumiinavaus.

Suomalaisissa eläinkaupoissa ehdottomasti yleisin suvun laji on honkonginvesilisko, mutta myös muita kiinanvesiliskon voi akvaarioliikkeistä bongata. Suomeen on tullut myös täplähäntävesiliskoja, jotka on helppo erottaa muista lajeista värityksensä perusteella.

Luonnossa valtaosa lajeista elää erilaisissa seisovissa tai rauhallisesti virtaavissa vesissä. Niinpä samalla tavalla sisustettu akvaterraario kuin tuliliskoillakin kelpaa mainiosti asunnoksi. Kiinanvesiliskot ovat kooltaan sukulaisiaan suurempia, joten pohjapinta-alaa tulee kuitenkin olla enemmän. 15-20 cm veden syvyys riittää mainiosti näillekin eläimille. Samoin ruokaeläimiksi suurille yksilöille eivät enää riitä hyttysentuokat, vaan ravinnossakin on siirryttävä numeroa järeämpään ötökkään; lieroihin, sirkkoihin ja muihin suurempiin ruokaeläimiin. Valtaosa lajeista viihtyy parhaiten kun lämpötila pysyy 20 asteen alapuolella, mutta osa tulee sub-trooppisiksi laskettavilla alueilla, joten niiden kohdalla lämpötila voi ajoittain nousta hieman 20 asteen yläpuolellekin.

Kuva: © Sammakkolampi.net

Hongkonginvesilisko (Paramesotriton hongkongensis)

Hongkonginvesilisko eroaa monien tutkijoiden mielestä kiinanvesiliskosta elinalueensa ja tiettyjen ulkonäkönsä piirteiden puolesta niin paljon että he luokittelevat sen omaksi lajikseen. Toisaalta toiset ovat laskeneet sen ainoastaan kiinanvesiliskon alalajiksi. Suomessa suuri osa Paramesotriton-salamantereista on juuri hongkoninvesiliskoja, joka tässä esitellään omana lajinaan.

Lajin iho on kaikista suvun salamantereista tasaisin. Selän väritys on tasaisen tumman tai suklaan ruskea, eikä siinä ole selkeää kuviointia. Vatsa on musta ja siinä on punaisia tai oransseja läiskiä tai muita kuvioita. Lisääntymisaikaan koiraiden hännän sivuille ilmestyy hopean sinertävä selkeä juova. Kokonaispituus vaihtelee 17-20 sentin välillä.

Nimensä mukaisesti lajia tavataan ainoastaan Hong Kongin alueella, missä se elää kirkasvetisissä vuoristopuroissa. Hong Kong sijaitsee subtrooppisella vyöhykkeellä, joten laji sietää myös jonkinverran yli 20 asteen lämpötiloja. Aktiivisimpia nekin kuitenkin ovat alle 20 asteen lämpötiloissa ja sietävät jopa 15 asteen lämpötilan mainiosti.

Kiinanvesilisko (Paramesotriton chinensis)

Kuva: © Sammakkolampi.net

Kiinanvesilisko on kaikista suvun lajeista muuntelevin. Kun vielä lisäksi moni muu laji on hyvin samannäköinen, on tähän ryhmään kuuluvan salamanterin tarkan lajin selvittäminen usein mahdotonta ilman eläimelle suoritettavaa ruumiinavausta ja asiantuntijan tietämystä. Luonnossa myös elinalue on tärkeä tuntomerkki eri lajien välillä, mutta eläinkaupasta ostetusta salamanterista tätä tietoa yleensä ei ole tarjolla. Niinpä nämä lajit käsitellään tässä yhtenä kokonaisuutena.

Kiinanvesiliskot ovat selkäpuolelta perusväriltään ruskeita. Selkäpuolella saattaa esiintyä erilaisia tummia laikkuja tai läiskiä tai punertavia juovia ja viivoja. Vatsapuoli on suvulle tyypillsesti musta- punakuvioinen. Laajasta vaihtelusta ja useammasta lajista johtuen värityksessä voi olla suuriakin eroja aina harmaasta hyvinkin tummiin eläimiin. Lisääntymisaikaan joidenkin lajien koiraille kehittyy hännän sivuille vaalea juova. Iho on kaikilla lajeilla erityisen epätasainen ja nystyräinen, mutta tässäkin on runsaasti vaihtelua. Salamanterin pituus vaihtelee lajista riippuen 15 ja reilun 20 sentin välillä.

Luonnossa lajit asuvat vuoristopuroissa ja lammissa joissa lämpötila ei useinkaan kohoa yli 20 asteen. Niipä yleissääntönä voidaan näille lajeille pitää 20 asteen lämpötilarajaa jonka yli veden lämpötilan ei pitäisi päästä kovin usein nousemaan. Alaraja kesällä on noin 15 astetta. Talvella talvilevon aikaan lämpötila saa laskea 7 asteen tietämille.

Tämän ryhmän eläinten on raportoitu toisinaan olevan aggressiivia toisiaan kohtaan, joten niitä ei pidä asuttaa kovin montaa pieneen altaaseen ja altaan pohjalla tulee olla tarjolla runsaasti piilopaikkoja.

Täplähäntävesilisko (Paramesotriton caudopunctatus)

Kuva: © Sammakkolampi.net
Laji on helppo tunnistaa koiraan hännän päässä olevasta punaisesta kuviosta, josta lajin nimikin tulee.

Täplähäntävesilisko on myös kiinalainen laji, mutta eroaa muista suvun kiinalaisista edustajista selvästi ulkonäöltään. Selkein tuntomerkki ovat koiraan hännässä esiintyvät punamustat täplät ja muut kuviot, joiden tarkka muoto ja sijainti vaihtelevat yksilöittäin suuresti. Yleensä kuitenkin aivan hännän päässä on selkeä punainen, mustan reunan ympäröimä täplä tai juova. Naarailla hännässä kuviointia ei ole vaan se on tasavärisen ruskea. Laji on myös sulavalinjaisempi ja korkeahäntäisempi kuin muut suvun lajit ja se voi kaukaisesti muistuttaa muodoltaan melahäntiä. Selän väritys on usein myös muita lajeja vaaleamman ruskea ja selkäharjalla kulkee tyypillisesti oranssi juova. Vatsapuoli voi olla suvun tapaan punamusta, mutta myös likaisen vihreän värinen ja pienten mustien pisteiden kuvioima. Kuono on pidempi kuin muilla suvun lajeilla, mikä tekee täplähäntävesiliskon naamasta hieman koiramaisen.

Lajia tavataan Guizhoun maakunnan pohjoisissa osissa Kiinassa missä se asustaa vuoristopuroissa. Laji kuuluu suvun pohjoisimpiin lajeihin, joten veden lämpötilan ei ole toivottavaa nousta yli 20 asteen. Alarajana kesällä voi pitää noin 15 astetta, mutta talvella talvilevon aikaan lämpötila saa laskea jopa 7 asteeseen.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Naaraalla ei ole hännän päässä läiskää.

 
© 2015 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/manterit