Kuva: © Sammakkolampi.net
Altaan takaseinälle on asetettu vinottain akvaarionkansilasina toiminut lasilevy, joka näin muodostaa vedestä ylös nousevan ranta- ja maa-alueen.

Akvaterraarion sisustaminen

Teknisten laitteiden lisäksi akvaterraarioon tarvitaan sisusteita. Sisustuksen tehtävä on luoda eläimille niiden tarvitsemia piilo- ja oleskelupaikkoja, sekä tehdä altaasta ihmissilmää miellyttävän näköinen katsella.

Vesiosan sisustaminen

Akvaterraarion vesiosan sisustaminen alkaa aina pohjamateriaalista. Akvaterraarion pohjalla käytetään usein akvaariosoraa. Se ei sotke vettä, se kerää moskaa sisäänsä ja sitä on helposti saatavilla monissa eri väreissä. Sorassa on kuitenkin se riski, että jos salamanterit epähuomiossa nielevät sitä, voivat suolistoon juuttuvat pikkukivet aiheuttaa kohtalokkaan suolitukoksen. Pienten lajian altaaseen on helppo löytää niin suurirakeista soraa etteivät salamanterit millään pysty sitä nielemään, mutta suurempien lajien kohdalla riski on vaikeampi kiertää.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Kylkiluuvesiliskon altaan pohjamateriaalina on pyöreäkulmaista soraa, jonka raekoko on niin suuri, ettei eläin pysty vahingossa syö sitä.

Niille hieno hiekka, joka syötynä kulkee sellaisenaan suoliston läpi, olisi turvallisempi vaihtoehto. Tunnetaan myös tapauksia joissa hiekka on eläimen elimistössä kerääntynyt kokkareiksi, ja näin aiheuttanut tukoksia. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa. Jos haluaa pelata täysin varman päälle, voi altaan pohjalle laittaa muovisen, vettä kestävän "terraariomaton", palan muovista ritilimäistä kylpyhuonemattoa tai muuta vastaavaa materiaalia. Nämäkin sitovat irtoroskia ja ulosteita itseensä, mutta ovat hiekkaa tai soraa huomattavasti helpompia puhdistaa, eikä niistä irtoa mitään mitä eläimet voisivat syödä. Periaatteessa myös pohja ilman mitään pohjamateriaalia on mahdollinen: se vain ei ole kovin miellyttävän näköinen, eikä se sido irtoroskia ja moskaa itseensä. Altaita ilman pohjamateriaalia käytetäänkin useimmiten poikasten kasvattamiseen, tai karanteenitarkoituksiin.

On pohjalla mitä tahansa, tai ei mitään, sinne kerääntyy ulosteita ja muuta roskaa. Jos pohjalla käyttää hiekkaa tai soraa, tulee sitä puhdistaa lappoon kiinnitettävällä suuttimella jokaisen vedenvaihdon yhteydessä. Muovi- tai muulta pohjalta roskaa voi imuroida sitä mukaa kun sitä sinne kerääntyy, ja itse matto tulee pestä huolella aina silloin tällöin.

Vedenalaiset somisteet

Pohjamateriaalin päälle altaaseen asetellaan erilaisia somisteita. Somisteina voi käyttää vesikasveja, kiviä, juurakoita, ruukkuja, muoviesineitä,... vaihtoehtoja on lähes rajattomasti. Somisteiden ainoa tarkoitus ei ole tehdä altaasta ihmiselle mukavampaa katsella, vaan ne tarjoavat paljon myös altaassa asuville salamantereille. Ensinnäkin ne tarjoavat piilo- ja varjopaikkoja joihin eläimet voivat vetäytyä. Toisekseen salamanterit käyttävät lähelle pintaa tulevia kasveja ja muita esineitä tukipisteinä halutessaan killua pinnan tuntumassa. Jos altaassa on eläviä kasveja, käyttävät ne eläinten ulosteita ja lisäävät veteen happea kasvaessaan. Niinpä kasveista on suoranaista hyötyä myös altaan puhtaanapitämisessä. Mikäli salamanterit kaivavat kasvit irti maasta, voi ne istuttaa erillisiin ruukkuihin ja laittaa ruukun pinnalle isompia kiviä estämään eläinten kaiveluvimmaa.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Veden alaisina somisteina aitoja ja tekokiviä, vesikasveja, halkaistu kukkaruukkku ja puun juurakko (josta pieni osa tulee myös pinnan yläpuolelle).

Somisteita valitessa mielikuvituksen voi antaa lentää, kunhan huolehtii siitä etteivät esineet laske veteen mitään haitallista. Hyvänä nyrkkisäntönä voi pitää sitä, että somisteista jotka on suunniteltu akvaariokäyttöön, tai joissa voi säilyttää elintarvikkeita ei liukene veteen mitään haitallista. Toinen tärkeä seikka somisteiden valinnassa ja asettelussa on se, että salamanterit eivät saa pystyä kaatamaan niitä päälleen, tai jäädä jumiin niiden koloihin.

Maa-alueen sisustaminen

Koska salamanterieläimet, aksolotlia lukuun ottamatta, nousevat (tai saattavat nousta) toisinaan myös maalle, tulee akvaterraariossa olla tätä varten myös sopivan kokoinen maa-alue. Tämän alueen voi rakentaa pengertämällä sorasta, asettamalla veden pinnalle kelluvan korkinpalan tai asettelemalla veteen kantoja tai muita sisusteita jotka nousevat tarpeeksi suurina alueina myös pinnan yläpuolelle. Maa-alueen tulee olla sen verran tukevaa että sinne voi asetella jotakin mikä muodostaa piilopaikkoja myös maalle. Kevyet muoviset piilot, muovisista kukkaruukuista askarrellut piilopaikat ja kookospähkinän puolikkaista tehdyt majat ovat osoittautuneet hyviksi piiloiksi, ja niin kevyiksi, että niitä voi asetella jopa kelluvan korkkilautan päälle. Tukevamman, pengerretyn maa-alueen somisteena voi käyttää myös painavampia esineitä, kuten korkkilauttoja, keraamisia ruukkuja, puunoksia ja kiviä.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Akvaterraario, jossa maa-alue on rakennettu tiiliskivien päälle asetetun lasilevyn päälle. Levylle on aseteltu niin runsaasti pohjallakin olevaa soraa, että soraan on voinut istuttaa vesifiikusta.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Tässä akvaterraariossa maa-alue on saatu aikaan kasaamalla pohjasoraa yhteen altaan nurkkaan niin paljon että se on noussut vedenpinnan yläpuolelle. Haittapuolena tässä menetelmässä on se, että vesiosa jää usein hyvin matalaksi.

Maa-alueelle kannattaa myös istuttaa matalia kasveja. Mikäli maa-ala on pengerretty sorasta, voi kasvit istuttaa suoraan soraan. Ne kasvattavat märän soran sekaan juuriston ja kasvavat mainiosti ns. vesiviljelyssä. Korkkilauttaan kasveja ei voi istuttaa, mutta pistokkaat voi asetella lautalle niin, että kasvin varsi asettuu pääosin korkkilautan päälle, mutta jokin osa siitä uppoaa veden alle. Tällöin kasvi kasvattaa veteen uppoavaan osaan juuria, ja kasvi menestyy pelkän lautan päällä. Esimerkiksi vesifiikus muodostaa ajan kanssa korkkilautan päälle hyvin tiheän, mutta matalana pysyvän vihreän maton, joka tarjoaa salamantereille lukuisia piiloutumismahdollisuuksia. Myös jaavansammalta voi käyttää korkkilautan päällä muodostamaan sammalmaton lautan päälle.

Edellä mainittujen tapojen lisäksi maa-alueen voi halutessaan erottaa vesialueesta kokonaan esimerkiksi akvaarion kahteen osaan jakavan lasilevyn avulla. Tällöin maaosa on täysin itsenäinen, kuivana pysyvä alueensa, jota voi sisustaa kuin mitä tahansa terraariota. Esimerkkiä voi katsoa esimerkiksi tulisalamanterin terraarion sisustamista käsittelevältä sivulta. Ainoa ongelma on se, että jos maa-alueen pohjamateriaalina käyttää lannoittamatonta turvetta tai sammalia (jotka ovat maalla eläville salamantereille suositeltavin pohjamateriaalivaihtoehdot), kulkeutuu niitä eläinten mukana helposti myös vesipuolelle. Erityisesti veteen joutunut turve sotkee ja värjää vettä hyvin tehokkaasti. Tästä ei eläimille juurikaan ole haittaa, mutta esteettisesti mutaisen näköinen vesi ei ole kaunista katseltavaa. Niinpä jos maapuolella haluaa turvetta tai sammalia käyttää, on valmistauduttava normaalia tiheämpiin vedenvaihtoväleihin.

Kuten veden allakin, myös maalla erityisen tärkeää on huomioida somisteiden asettelussa se, että salamanterit eivät saa pystyä kaatamaan niitä päälleen (edes kaivamalla maata niiden alta), tai jäädä jumiin niiden koloihin. Kosteassa akvaterraariossa somisteiden tulee myös kestää korkeaa ilmankosteutta ja roiskeita homehtumatta.

Kuva: © Sammakkolampi.net
Vasemalla: Jaavansammal on varsinaisesti veden alainen kasvi, mutta kosteissa oloissa, kuten veden pinnalla kelluvan kaarnan päälle asetettuna, se elää myös veden pinnan yläpuolella, ja muodostaa alustan päälle vihreän sammalmaton.
Oikealla: Rahkasammalta voi käyttää joko elävänä, tai eläinkaupasta ostettuna kuivapuristeena, joka kastellaan ennen käyttöä.

 
© 2015 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/manterit