Dendrobates (Oophaga) pumilio
Mansikkanuolimyrkkysammakko

© Sammakkolampi.net

Ulkoasu: Lajin sisäiset värierot ovat huimia. Värit vaihtelevatkin lähes kaikissa sateenkaaren väreissä, ja kuviointikin voi olla lähes mitä tahansa. Erilaisia usein nähtyjä vaihtoehtoja on kirkkaan kokopunaiset ja tummajuovaiset värimuodot. Eri elinympäristöissä tavataan hyvinkin eri värisiä sammakoita, muuta väritys ei kuitenkaan ole täysin sidoksissa elinympäristöön. Yhtä värimuotoa voidaan tavata usealla eri elinalueella. Koko punavärisiä yksilöitä tavataan yleensä maan tasolta, kun taas viher-, kelta- ja oranssipilkulliset yksilöt asuvat yleensä korkeammalla kasvistossa. Eläimen koko taas on riippuu lokaliteetista. Koko vaihtelee 17 mm - 24 mm välillä.

© Sammakkolampi.net
Levinneisyys: Tavataan Keski-Amerikassa, Pohjois-Nigartaguasta aina Panamaan asti.

Elinympäristö: Elinalueet vaihtelevat metsäalangoista vuoristometsiin. Myös kaakaoviljelmillä ja muilla vastaavilla viljelysmailla voidaan tavata mansikkanuolimyrkkysammakkoa. Elinalueet ovat 0-1000 m metrin korkeudella merenpinnasta.

Elintavat: Päiväaktiivinen laji joka liikkuu pääasiassa maanpinnan tasalla. Asuttaa hyvin usein kaatuneiden puiden alustoja.

Ääntely: Korkea ja läpitunkevat lyhyttavuinen piipitys.

Hoito terraariossa: Pieneen terraarioon, kuten 60x40x40 cm (PxLxK), ei voi asuttaa kuin pariskunnan eli yhden koiraan ja yhden naaraan. Piilopaikkoja tulee olla runsaasti samoin kasviston tulee olla kohtalaisen runsas. Lokaliteetista riippuen lämpötilan tulisi päivällä kohota 22-30 asteeseen. Hyvä yölämpötila on 3-5 astetta tätä alempi. Suhteellinen ilmankosteuden tulisi olla 80-90 prosentin tietämillä. Terraariokasveina kannattaa suosia erilaisia anaskasveja jotka suovat luontaisia vesialueita toukille sekä antavat aikuisille eläimille näkösuojaa.

Lisääntyminen: Monista muista nuolimyrkkysammakoista poiketen mansikkanuolimyrkkysammakoiden sukupuolten välillä ei ole juurikaan eroa. Joiltakin koirailla kurkkupussi erottuu löysänä ihona. Koiraat saattavat myös olla naaraita huikan hoikempia.

Koiraat ovat hyvin reviiritietoisia ja puolustavat valtaamaansa reviiriään aggressiivisesti. Tämän lajin yhdistäminen muiden nuolimyrkkysammakoiden kanssa ei suositella. Koiraat pysytyvät jopa hukuttamaan reviirille eksyneet muukalaiset. Lisääntymisen laukaisee terraarion korkea suhteellinen ilmankosteus sekä jatkuva sumutus. Koiraat aloittavat kurnuttelun ja lopulta ohjaavat naaraan sopivaan kutupaikkaan.

Mansikkanuolimyrkkysammakon erikoisuus on naaraan toukkien hoito läpi toukan kehityksen. Koiras hoitaa munia niiden alkukehityksen ajan. Naaraskin palaa kutupaikalle noin 10 päivän kuluttua munimisesta. Toukkien kuoriuduttua naaras kantaa selässään yhden toukan kerrallaan vesialtaaseen. Hyviä keinotekoisia vesialtaita ovat läpikuultavat hieman vinoon asennetut filmipurkit jotka ovat täynnä vettä. Naaras käy epäsäännöllisen säännöllisesti munimassa toukan vesialtaaseen heldelmöittymättömän, nk. ruokintamunan jonka toukka syö.

Muodonvaihdos tapahtuu yleensä 70-75 päivän kuluttua kuoriutumisesta. Toukkaa voi yrittää ruokkia kananmunan keltuaisella mutta se on aikaa vievää ja toukan muodonvaihdos viivästyy. Myös muiden sammakkoeläinlajien munia voi syöttää mutta parhaimmat tulokset saadaan kun annetaan naaraan hoitaa itse toukkansa.

© Sammakkolampi.net

© Sammakkolampi.net

© Heini Saukkonen
Kuva: Heini Saukkonen

© Heini Saukkonen
Kuva: Heini Saukkonen

© 2004-2007 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/nuolimyrkkysammakot