Sananen terraariotekniikasta

Terraarioon tarvitaan avuksi erilaisia teknisiä laitteita, jotka pitävät terraarion miniatyyrimaailman jatkuvasti sen asukkaille sopivana. Yleisimpiä tällaisia laitteita ovat valaisimet, lämmittimet, tuulettimet ja suodattimet.

Ilmanvaihto
Terraarion on oltava sammakkotiivis jotteivat eläimet pääse karkuun, mutta toisaalta ilman tulee kiertää ja vaihtua terraariossa. Seisova kostea ilma ei tee hyvää kellekään, ja liian märissä olosuhteissa sisusteet alkavat nopeasti homehtua ja pilaantua. Samoin liian tiiviin terraarion lasiseinät kostuvat tai huurtuvat herkästi, mikä estää näkyvyyden terraarioon.
Liian tiivis terraario. © Sammakkolampi.net
Vanhasta akvaariosta tehty terraario jonka ilmanvaihto ei toimi, ja siksi lasit kostuvat läpinäkymättömiksi

Ilmanvaihdon riittävyyttä on vaikea suoraan mitata millään tavalla. Mutta onneksi ilmanvaihdon toimivuuden eräänä mittarina voi pitää ilmankosteutta, sillä terraario jossa ilma ei juurikaan kierrä jää hyvin kosteaksi. Hyvin tuultetusta terraariosta kosteus puolestaan karkaa nopeasti ja terraario kuivuu. Suhteellisen ilmankosteuden numeerista arvoa voi tarkkailla kosteusmittarilla. Jos terraario muuttuu liian kosteaksi, ja siten myös huonosti tuuletetuksi, voi ensimmäiseksi keinona koettaa lisätä tuuletusaukkojen määrää tai parantaa niiden sijoittelua. Jos toinen terraarion ilmanvaihtoaukoista on terraarion alalaidassa ja toinen aukko vastakkaisen seinän yläosassa muodostuu terraarioon luonnostaan ilmankierto: terraariossa lämpiävä ilma nousee ylöspäin ja poistuu yläosan aukosta. Sen tilalle tulee alaraunasta uutta tuoretta (ja viileää) ilmaa, joka taas lämmitessään kohoaa ylöspäin ja ulos yläosan aukosta. Jos aukot ovat jo valmiiksi optimaalisesti sijoitetut, voi ilmanvaihtoa parantaa suurentamalla aukkoja.

Korkista, karkkipurkista ja pumpusta tehty vesiputous. © Sammakkolampi.net

Mikäli aukon kokoa ei voi enää kasvattaa, eikä luonnollinen ilmanvaihto siltikään ei ole tarpeeksi tehokas voi ilman kiertoa tehostaa pienellä tuulettimella. Näppärä vaihtoehto on ajastimeen kytketty tietokonetuuletin, jollaisen voi kuka tahansa asentaa melko vaivattomasti terraarion ulkopuolelle jonkin ilma-aukon yhteyteen. Tuuletin on luonnollisesti suojattava niin etteivät sammakot pääse vahingoittamaan itseään, eikä terraarion vesi ja kosteus pääse vahingoittamaan tuulettimen sähköosia.

Ilmankosteus
Ilmanvaihdon suhteen kolikon toinen puoli on se, että ilmankosteuden tulee trooppisten eläinten terraariossa pysyä tarpeeksi korkeana. Liian avoimesta tai tuuletetusta terraariosta kosteus humahtaa ulos hetkessä. Niinpä sopivan tuuletuksen määrä ja kosteuden kanssa tasapainoilu on nuolimyrkkysammakkoharrastajan arkipäivää.

On hyvä jos terraarion ilmanvaihto on tehokas, mutta silloin terraario kuivuu helposti liikaa, ja sitä pitää jälleen kostuttaa jollain seuraavista keinoista:

  • Sumuta terraariota sumutepullolla vähintään kerran, pari päivässä. Sumuta erityisesti terraariossa olevia eläviä kasveja, sillä ne imevät osan kosteudesta itseensä ja vapauttavat sitä ilmaan vähän kerrallaan.
  • Peitä osa ilmastointiaukoista. Helpoin tapa on teipata muovikelmua aukkojen päälle, jolloin aukoista voi peittää aina haluamansa kokoisin alan. Täysin umpeen ilmastointiaukkoja ei missään tilanteessa pidä peittää, sillä tällöin ilma ei enää pääse vaihtumaan.
  • Sijoita terraarioon vesiastioita. Jos pelkkää vettä ei voi käyttää, voit täyttää astiat ensin soralla tai hiekalla ja lisätä veden sen joukkoon. Tällöin pienemmätkään sammakot eivät pääse hukkumaan niihin. Jos astiat kaivaa pohjamateriaalin sekaan eivät ne juurikaan häiritse omistajan esteettistä silmääkään.
  • Rakenna terraarioon vesiputous, lähde, puro tai muu liikkuva vesi. Vesiputouksesta syntyy eniten pisaroita jotka haihduttavat vettä ilmaan, mutta mikä tahansa liikkuva vesi haihtuu paremmin kuin seisova.

Lämpötila
Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä, eli ne eivät itse pysty säätelemään ruumiinlämpöään. Niinpä ne ovat riippuvaisia ympäristön lämpötilasta. Nuolimyrkkysammakot tulevat trooppisesta tai subtrooppisesta ympäristöstä, joten ne vaativat huoneenlämpöä korkeamman lämpötilan myös terraariossa. Lämpömittarin onkin oltava jokaisen terraarion vakiovaruste. Digitaaliset mittarit eivät aina kestä nuolimyrkkyterraarion suurta ilmankosteutta, joten laadukas elohopeamittari tai muu analoginen laite on turvallisin valinta perusmittariksi. Digitaaliset kojeet osaavat usein mitata myös ilmankosteutta ja muistaa vuorokauden ylimmät ja alimmat arvot, joten sellaisesta voi olla apua lisälaitteena. Muista myös ettei pelkkä mittari terraariossa riitä, vaan sitä pitää myös säännöllisesti seurata ja mahdolliset poikkeamat lämpötilassa korjattava välittömästi.

Epipedobates tricolor sekä digitaalinen mittari © Sammakkolampi.net

Nuolimyrkkysammakkoterraarion lämmittämiseen näppärimpiä vaihtoehtoja ovat terraarion ulkopuolelle asennettavat lämpömatot ja lämpölamput. Eri kokoisia ja tehoisia lämpömattoja myydään terraarioeläimiä myyvissä eläinkaupoissa. Lämpölampuksi kelpaa tavallinen hehkulamppu. Kohdevalaisimella eli spotilla lampusta syntyvä lämpö saadaan kohdistettua paremmin haluttuun kohtaan terraariossa. Muista että lamppu lämmittää kaiken liian lähellä olevan polttavan kuumaksi. Jatkuvat lämpötilan vaihtelut haurastuttavat aikaa myöten myös terraarion lasin, joka lopulta voi lohjeta. Niinpä spotti on aina asennettava tarpeeksi kauas terraarion ulkopuolelle ja/tai suojattava niin etteivät sammakot pääse liian lähelle polttavan kuumaksi muuttuvia pintoja.

Jos terraariossa on valepohja jonka alla on runsaasti vettä voi veteen sijoittaa akvaariokäyttöön tarkoitetun lämmittimen joka lämmittää vettä. Lämmin vesi puolestaan lämmittää koko terraariota ja haihtuu ilmankosteudeksi, joten tämä lämmitysratkaisu auttaa myös kuivuusongelmiin.

On lämmitysmenetelmä mikä tahansa täytyy sitä jatkuvasti valvoa. Mahdollisesti osan valvomistyöstä voi uskoa termostaatille, mutta siinä tapauksessa ihmisen on silloin tällöin tarkastettava että termostaatti on kunnossa.

Ennenkuin eläimiä päästetään uuteen terraarioon on lämmittimien annettava olla päällä normaalisti muutaman vuorokauden. Tänä aikana tarkkaillaan ettei lämpötila missään vaiheessa tai kohdassa pääse nousemaan liian korkeaksi, ja ettei mikään kohta terraariosta jää liian kylmäksi. Vasta kun lämpötilat on saatu säädettyä kuntoon ja tilannetta on testattu vähintään muutaman vuorokauden voi terraarioon päästää sammakoita.

Vastuksilla lämpiäviä "kuumia kiviä" tai muita vastaavia terraarion sisälle asennettavia laitteita ei pidä nuolimyrkkysammakkoterraariossa käyttää. Ne ovat hyvin paikallisia lämpölähteitä, jotka helposti lämpenevät itsessään liian kuumiksi.

Riippumatta siitä millainen lämmitin terraariossa on, kannattaa sen ja verkkovirran väliin asentaa ajastin. Kun lämmitys yöksi lakkaa, syntyy yöksi luonnollinen viileämpi jakso. Samoin valaisin kannattaa kytkeä samaan ajastimeen, jolloin myöskin valaistus toimii automaattisesti saman vuorokausirytmin mukaan.

Jos lämpötila on puolestaan on liian korkea tulee lämmönlähteitä terraarion ympäristöstä vähentää. Vaihda hehkulamput loisteputkivalaisimiin, vähennä huoneiston huoneenlämpöä tai siirrä terraario viileämpään huoneeseen.

Valaistus
© Sammakkolampi.net

Jos lämmittämiseen käytetään lämpölamppua tuottaa se terraarioon myös valoa. Se voi joissain tapauksissa riittää myös valaisemisen tarpeisiin, mutta usein lisävalo on tarpeen. Jos ei välttämättä eläiten, niin ainakin kasvien takia.

Terraariokäyttöön suosittelemme loisteputkivalaisinta. Se on valoteholtaan riittävä, kestävä ja taloudellinen. Lisäksi akvaarioiden päälle suunnitellut lemmikkieläinliikkeissä myytävät lamput ovat valmiiksi asianmukaisessa ja tyylikkäässä kotelossa. Valaisimena voi käyttää myös hehkulamppua tai muuta valaisinta. Nuolimyrkkysammakoilla päivän pituuden tulisi olla 12 tunnin tietämillä.

Kaupan on myös erilaisia erikoislamppuja, jotka lähettävät koko valospektrin, eli sisältävät myös ultraviolettisäteilyä (UV). Lisäksi löytyy pelkästään UV-valoa loistavia lamppuja. Siitä tarvitsevatko sammakkoeläimet ultraviolettisäteilyä ei ole olemassa täyttä varmuutta. Ilmeisesti se on joidenkin lajien kudulle ja nuijapäille hyödyksi, ja myöskin jotkin päiväaktiiviset aikuiset eläimet tuntuvat jossain määrin hyötyvän siitä. Toisaalta tiheän metsän pohjakerrokseen, missä monet nuolimyrkkysammakot asuvat ei luonnossakaan kovin paljoa valoa tule. Niinpä UV-säteilyä voi eläimilleen halutessaan tarjota, mutta välttämätönsä se ei ilmeisestikään ole. Terraarion kasveja ajatellen terraarioon voi hankkia kasveja varten suunnitellun erikoisvalaisimen.

Veden laatu
Nuolimyrkkysammakot eivät ole vesieläimiä, mutta niidenkin terraariossa on vettä enemmän tai vähemmän. Jos pääosa vedestä on erillisessä uima-altaassa on altaan vesi helppo vaihtaa kerran-pari viikossa. Jos vettä on enemmän on siitä huolehtiminen himpun työläämpää.

Sammakkoiden kannalta veden laatuun eniten vaikuttava tekijä on erilaisen orgaanisen aineen määrä vedessä. Eläinten ulosteet, kuolleet kasvinosat ja syömättä jäänyt ja hukkunut ruoka pilaavat helposti veden. Luonnossa näitä hajottavat erilaiset bakteerit, mutta terraario-oloissa bakteereja ei yleensä ole tarpeeksi käsittelemään kaikkea moskaa, vaan niiden avuksi tarvitaan säännöllinen vedenvaihto ja/tai jonkinlainen suodatin. Nuolimyrkkysammakoiden terraariossa ei useinkaan ole niin paljoa vettä että erillinen suodatin olisi tarpeen, mutta jos terraariossa on valepohja ja/tai vesiputous/puro voi sen pumpun yhteyteen asentaa myös suodattimen. Suodatin toimii kahdella tavalla: sekä biologisesti tarjoamalla bakteereilla suotuisan kasvualustan, kuin mekaanisestikin keräämällä vedessä liikkuvat irtoroskat itseensä.

© 2004-2007 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/nuolimyrkkysammakot