Sammakkolammen ruokasivulle

Artemia salina -suolalehtijalkaiset

© Sammakkolampi.net
Artemian ensimmmäisen vaiheen naupliustoukka.
Suolalehtijalkaiset (Artemia salina), joita usein kutsutaan vain "artemiaksi", ovat reilun sentin mittaiseksi kasvavia alkeellisia äyriäisiä jotka elävät luonnossa lämpimien alueiden suolavetisissä järvissä. Artemian ensimmäisen vaiheen naupliustoukkia kasvatetaan yleisesti ravinnoksi pienille akvaariokalanpoikasille, ja ne ovat mainiota ravintoa myös pieniä eläviä selkärangattomia ravinnokseen käyttäville sammakkoeläinten toukille. Yleisimmin artemiaa kasvatetaan tuliliskojen ja muiden salamantereiden toukille, sekä kääpiökynsisammakoiden toukille. Koska ensimmäisen vaiheen naupliustoukat ovat reilusti alle millin mittaisia, ovat ne sopivaa ravintoa ainoastaan aivan nuorille ja pienille sammakkoeläinten toukille. Mutta kasvaessaan toukat usein oppivat syömään myös suurempaa ja kuollutta ravintoa, jolloin artemia voidaan korvata muilla ruokaeläimillä (yleisimmin pakastetuilla surviaisentoukilla).

© Sammakkolampi.net
Artemian ensimmäisen vaiheen naupliustoukkia ja munia.
Artemian elinkiertoon kuuluu lepomunavaihe. Lepomunat selviävät ilman vettä viileässä ja kuivassa ympäristössä jopa vuosikausia. Kun munat taas pääsevät veteen, kuoriutuu niistä alle vuorokaudessa ensimmäisen vaiheen naupliustoukkia, jotka alkavat vähitellen kasvaa erilaisia leviä syöden. Aikuisuuden saavutettuaan ne munivat jälleen. Lepomunat mahdollistavat luonnossa sen, että artemiat selviävät hengissä myös niiden asuttaman veden väliaikaisesti kuivuessa.
© Sammakkolampi.net
Kuivia lepomunia ennen veteen laittamista.
Terraarioharrastajalle lepomunavaihe tarkoittaa sitä, että lepomunia voidaan säilöä sopivissa oloissa vuosikausia, ja että niistä tarvittaessa saa kasvatettua hyvin nopeasti liikkuvaisia pieniä ötököitä joiden ravintoarvot soveltuvat hyvin ruokaeläimiksi.

© Sammakkolampi.net
Artemian luonnollisesta koosta saa käsityksen kun katsoo munia ja toukkia yksittäisen vesipisaran sisällä.
Niinpä artemian munia myydäänkin monissa akvaarioliikkeissä. Kotona ostetut munat laitetaan suolaveteen, ja seuraavana päivänä niistä on kuoriutunut pieniä ötököitä sammakkoeläinten toukille syötettäväksi. Nopeaa ja kohtalaisen helppoa! Ei siis ihme että artemia on niin suosittua.

Perinteinen kasvatus

Perinteinen artemian naupliustoukkien kasvatus esitellään monissa akvaariokirjoissa ja nettisivuilla. Seuraavassa esitellään ohje Markku Varjon "Elävä akvaario" -kirjan (Weiling+Göös, 1982) mukaisesti.

© Sammakkolampi.net
Sähkötoiminen ilmapumppu on yhdistetty letkulla simpukan muotoiseen suutinkiveen jonka läpi ilma suodatetaan veteen. Tällä laitteistolla voitaisiin järjestää ilmastus yhteen artemiaviljelmään.
Varjon mukaan viljely onnistuu melkein minkälaisessa astiassa tahansa, ainoat edellytykset ovat veden sopiva suolapitoisuus ja voimakas hapetus. Tavallisesti 1 - 2 %:n suolaliuos on kasvatukseen sopiva. Vesijohtovesi kelpaa sellaisenaan, sillä mahdollinen kloori haihtuu vedestä ilmastuksen ansiosta ennen kuin toukat kuoriutuvat. Tärkeintä onkin Varjon mukaan järjestää astiaan voimakas ilmastus suutinkiven ja ilmapumpun avulla. Erityisen järjestelmän avulla viljely voidaan yhdellä pumpulla järjestää samanaikaisesti useaan pulloon. Happi on tärkeää toukille ja veden kiertoliike helpottaa kuoriutumista. Jos toukkia ei tarvita paljoa viljelyastiaksi riittää yksittäinen litran lasipurkki tai vaikkapa viinipullo jota ilmastetaan ilmapumpun ja suutinkiven avulla. Munia annostellaan korkeintaan teelusikallinen ja suolaa lisätään kaksi teelusikallista (10 g) vesilitraa kohti. Noin 25 ºC:n lämpöisessä vedessä naupliustoukat kuoriutuvat Varjon mukaan runsaassa vuorokaudessa ja elävät muutamia päiviä ilman ruokaa.

Kasvatus ilman ilmapumppuja

Vettä kierrättävä ja ilmaava pumppujärjestelmä vaatii sähköä, pitää meteliä, ja ylipäätänsä vaatii pumpun ja letkujen hankinnan. Me olemme kasvattaneet artemiaa vaihtoehtoisella tavalla, ilman ilmastusta. Vaihtoehtoisen menetelmän tehokkuus on perinteistä heikompi, mutta olemme ruokkineet suurimmillaan 40 päisiä salamanterintoukkapoikueita tällä menetelmällä, joten sitäkin voi monessa tilanteessa pitää toimivana. Markkinoilla on myös ollut artemian pienimuotoiseen kasvattamiseen tarkoitettuja kaupallisia tuotteita joissa ei ole erillistä ilmastusta.

© Sammakkolampi.net
Vasemmalla vasta tehty viljelmä. Oikealla olevasta vuorokauden ikäisestä viljelmästä osa vedestä on haihtunut, ja vesi kuhiseen naupliustoukkia.
Me kasvatimme artemiaa tee-se-itse -periaatteella irtokarkkirasioissa (joita saa ilmaiseksi irtokarkkeja myyvistä liikkeistä). Rasian pohjalle mitattasimme puoli litraa vettä. Laakea astia ja siellä matala, vain muutaman syvyinen vesi takaavat sen että pinnan läpi liukenee veteen mahdollisimman paljon happea. Veteen sekoitimme 10 g merisuolaa, minkä jälkeen sekaan kaadoimme reilun ruokalusikallisen artemian munia. Viljelmän laitoimmme paikkaan jossa veden lämpötila pysyi 25-30 asteen tietämillä. Koska huoneenlämpö oli selvästi tätä matalampi, viljelmän sijoitettiin akvaariovalaisimen päälle.

Annoimme viljelmän olla sellaisenaan noin vuorokauden ajan, minkä jälkeen oli aika korjata sato. Viljelmästä sai seuraavan vuorokauden aikana 1-2 satoa, minkä jälkeen se ehtyi.

Sadon kerääminen

Kumpaa tahansa viljelymenetelmää käytetäänkään, artemian toukkien kerääminen tapahtuu samalla tavalla. Jos ilmastus on käytössä, se kytketään pois päältä hetkeä ennen sadon keräämistä. Seisovassa vedessä kuoriutumattomat munat painuvat pohjalle, kun taas kuoriutuneet munankuoret kelluvat pinnalla. Toukat jäävät uiskentelemaan väliveteen.

© Sammakkolampi.net
Musta taskulamppu valaisee yhtä kohtaa viljelmästä. Kun toukat ovat kerääntyneet tähän kohtaan, voi niitä imeä vedestä ohuella muoviletkulla välivedestä.
Pienet, valkeat toukat hakeutuvat aina kohti valoa. Niinpä sadon kerääminen alkaa osoittamalla viljelyastian yhteen laitaan, mahdollisimman keskisyvyiseen veteen, (taskulampun) valokeila. Minuutissa-parissa toukat kerääntyvät parveilemaan kirkkaimpaan valoon. Tällöin tähän kohtaan upotetaan neulattoman suuren pistosruiskun pää (tai pipetti), ja toukista sakeanaan olevaa vettä imetään ruiskuun. Ruiskun päähän kiinnitetty ohut muoviputki helpottaa ylettämistä oikeaan kohtaan astiassa paikkoihin.

Koska hautomossa on munia ja munankuoria sekä pohjalla että pinnalla, jää "roskaton" välivesi jossa toukat uiskentelevat hyvin matalaksi. Niinpä toukkien kerääminen siitä niin ettei mukaan tulisi kovin suurta määrää munia ja munankuoria on aavistuksen hankalaa. Tätä ongelmaa voi helpottaa kolmilokeroisella haudonta-astialla, jollaisen periaatekuva on esitetty ohessa.

© Sammakkolampi.net
Periaatekuvassa kolmilokeroinen hautomo joka erottelee munat ja munankuoret toukista. Katso lisätietoja tekstistä.
Tässä mallissa munat asetetaan hautomon vasemmanpuolimmaiseen lokeroon. Munat painuvat pohjalle ja jäävät sinne odottamaan kuoriutumistaan. Pohjalla oleva matala väliseinä estää kuoriutumattomia munia leviämästä hautomon muihin osiin. Munien kuoriutuessa tyhjät munankuoret nousevat pinnalle kellumaan. Ne leviävät myös keskimmäisen lokeron pinnalle, mutta toinen, katosta tuleva väliseinä estää niitä leviämästä viimeiseen lokeroon. Sen sijaan kuoriutuneet vapaasti uivat toukat pystyvät pujottelemaan väliseinien lomitse aina oikealla olevaan kolmanteen lokeroon saakka. Erityisesti valolla houkuteltuina toukat saadaan parveilemaan tähän lokeroon, josta niitä on helppo imeä ruiskuun/pepettiin. Koska lokeromallisessa hautomossa toukat ovat erillään munista ja munankuorista, voi niitä sieltä kerätä myös pienellä tiheäsilmäisellä haavilla (jonka voi valmistaa vaikkapa sukkahousuista) tai erityisellä tehtävään suunnitellun erityisen tiheän artemiasiivilän avulla.

Kolmas mahdollinen tapa erottaa toukat munista ja munankuorista on poistaa munista kuoret jo ennen niiden hautomista toukiksi. Tässä kemiallisessa menetelmässä lepomunien kova kuori poistetaan, minkä jälkeen ne eivät enää säily yhtä hyvin kuin käsittelemättömät munat, mutta niistä pystytään silti hautomaan toukkia normaaliin tapaan. Ja koska munien kovat osat on poistettu jo ennen hautomista, ei kelluvia munankuoriakaan kasvatusaltaaseen ilmesty. Lisätietoja munankuorten poistamisesta löytyy alan kirjallisuudesta ja netistä, esimerkiksi englanniksi osoitteesta www.nezhaonline.org/library_items/4/Artemia_Decapsulation.doc. Itse emme ole kuorten poistamista koskaan kokeilleen, ja menetelmää käytetään muutenkin hyvin harvakseltaan sen vaatimien kemikaalien ja yleisen monimutkaisuuden vuoksi.

© Sammakkolampi.net
Munat on huuhdeltu erityisessä artemiasiivilässä makealla vedellä, minkä jälkeen ne voidaan kipata siivilästä sammakon toukkien kasvatusaltaaseen.
Millä menetelmällä tahansa toukat kerätäänkin, tulee ne huuhdella makealla vedellä tiheäsilmäisessä haavissa/siivilässä pariin otteeseen ennen sammakkoeläimille tarjoamista. Sammakkoeläinten toukat eivät suolaa yleensä kestä, joten pisaraakaan suolavettä ei saa kulkeutua artemiaviljelmästä kasvatusakvaarioon.

Kun naupliustoukat on huuhdeltu, ne voi kipata siivilästä sammakkoeläinten toukkien kasvatusakvaarioon. Suolattomassa vedessä naupliustoukat kuolevat muutamassa tunnissa. Niinpä niitä ei pidä antaa sen enempää kuin sen minkä sammakkoeläimet syövät tässä ajassa.

Kaikista varotoimista huolimatta sammakoiden altaaseen kulkeutuu helposti myös jonkin verran munia ja munan kuoria. Lisäksi osa toukista jää lähes aina syömättä, jolloin ne pian kuolevat makeassa vedessä ja raadot painuvat pohjaan. Kaikki tämä artemioista syntyvä orgaaninen jäte pitää poistaa sammakoiden altaasta säännöllisesti, mieluiten päivittäin.

Artemian kasvatus täysikokoiseksi

Naupliustoukat ovat artemian ensimmäinen kehitysaste munan jälkeen. Jos niiden kasvatusta suolavedessä jatkettaisiin, kasvaisivat ja kehittyväisivät ne edelleen. Aikuinen artemia on noin 12 mm:n pituinen ja siten sopivaa elävää ruokaa suuremmille akvaattisille sammakkoeläimille. Markku Varjon "Elävä akvaario" -kirjan mukaan aikuiseksi kasvattaminen tapahtuu 40 - 50 litran akvaariossa. Suolaksi ei enää kelpaa tavallinen ruokasuola, vaan sen pitää olla samanlaista kuin meriakvaarioon tarkoitettu suolaseos. Suolapitoisuuden tulee olla 4 - 5 % ja veden lämpötilan noin 25 ºC. Kasvatusallasta on valaistava voimakkaasti levänkasvun kehittämiseksi. Luonnossa artemian pääruokana ovat levät, mutta kasvatusaltaassa ei riittävää levänkasvua helposti saada aikaan. Monet kalanruokatehtaat ovatkin kehittäneet ravintopulmaan ratkaisuksi erilaisia keinoruokia, mutta kasvatus onnistuu hyvin myös tavallisella panimohiivalla. Toukat syövät hiivasoluja, ja voit kasvattaa ne aikuisiksi pelkällä hiivalla. Sopiva hiivamäärä on teelusikallinen viittä vesilitraa kohti. Kun samennus muutaman päivän kuluttua häviää, hiiva on syöty ja uusi annostus on tarpeen. Ravinnosta ja lämpötilasta riippuen toukkien aikuistuminen kestää kahdesta kolmeen viikkoon.

© Sammakkolampi.netKun artemiaa tarvitaan paljon, tarvitaan suuri hautomo. Tämä naupliustoukkien hautomo sijaitsee Helsingin SeaLifen takatiloissa. Toimintaperiaate on kuitenkin sama kuin pienemmissäkin versioissa: ilma johdetaan hautomoon vihreää letkua pitkin. Lämmittämiseen käytetään normaalia akvaariolämmitintä (hautomon yläosassa).


© 2009 Niina & Joonas Gustafsson

Sammakkolammen ruokasivulle