Sammakkolammen ruokasivulle

Banaanikärpäset

Terraariossa monien pienikokoisten sammakkoeläinten, kuten nuolimyrkkysammakoiden, tärkeimpiä ravintoeläimiä ovat banaanikärpäset. Ne ovat niitä samoja pieniä kärpäsiä joita ilmestyy hedelmään joka on unohtunut liian moneksi päiväksi keittiön pöydälle. Ravintokäyttöön mädistä banaaneista kärpästen keräileminen on kuitenkin liian epävarmaa, joten kärpäsiä jatkuvasti tarvitsevan on käytännössä pidettävä yllä erillistä kärpäsviljelmää. Viljelmän ylläpitämisessä on myös se hyvä puoli että siihen voi valita kärpäsiä jotka on jalostettu lentokyvyttömiksi. Niilläkin on siivet, mutta ne eivät pysty käyttämään niitä lentämiseen. Niinpä kärpästen käsittely helpottuu huomattavasti.

Lentokyvyttömyys on toteutettu muuntelemalla kärpästen perimää. Käytännössä kärpäset voidaan muuntaa joko niin pienisiipisiksi etteivät ne pysty lentämään, siivet voidaan muuttaa käyriksi "kiharasiiviksi" joilla lentäminen ei onnistu, tai sitten geenit voivat vaikuttaa siipien lihaksistoon niin, että siivet jäävät normaaleiksi, mutta lihasten heikkouden takia kärpänen ei pysty käyttämään niitä lentämiseen. Suomalaisten harrastajien viljelmissä normaalisiipinen, mutta lihaksiltaan heikko muoto on yleisin, mutta kaikkia muitakin muotoja on toisinaan saatavilla. Kärpästen ravintoarvoon siipien rakenne ei juurikaan vaikuta.

Banaanikärpäset kuuluvat mahlakärpästen heimoon (Drosophilidae), ja siinä sukuun Drosophila. Sukuun kuuluu noin 2000 lajia, joista ruokaeläinkäytössä yleisimmät ovat Drosophila melanogaster ja Drosophila hydei. Näistä ensin mainittu on pienempi ja väriltään kellertävän ruskea. Kärpäsen pituus on noin 2,5 mm. D. hydei on suurempi (suurimmillaan vajaa 4 mm mittainen), tumma ja punasilmäinen.

Molempia lajeja voi kasvattaa samanlaisella kasvatusalustalla. Erilaisia kasvatusalustareseptejä on varmasti yhtä monia kuin kärpästen kasvattajia, ja olemme huomanneet että resepti joka yhdellä toimii kuin häkä ei välttämättä toisella tuota kuin hometta. Niinpä oman reseptin "löytämiseen" menee usein aikansa, ja kärpästen kasvatusta on syytä aina harjoitella useamman kärpässukupolven ajan ennenkuin hankkii niistä riippuvaiset sammakot.

Alan messuilta ja nettikaupoista voi hankkia myös jauheita (esimerkiksi Nekton Drosophila Concentrate ja E.N.T. Drosophila Instant) joita veteen sekoittamalla saa valmiin kasvatusalustan. Olemme itse kokeilleet muutamia tällaisiä valmisjauhetta vaihtelevin tuloksin. Joskus ne toimivat loistavasti, mutta useimmiten niillä tehdyt kasvatukset tuottavat meillä luvattoman huonosti. Toisaalta Suomessakin on monia harrastajia jotka vannovat näiden valmistuotteiden nimiin, joten aivan kelvottomia ne eivät voi olla. Meillä ne eivät vain toimi tarpeeksi luotettavasti ja hyvin.

Drosophila hydei -kärpäsiä. Naaras yllä. © Sammakkolampi.net
Drosophila hydei -kärpäsiä. Naaras yllä

Drosophila melanogaster -kärpäsiä. © Sammakkolampi.net
Normaalisiipisiä, mutta silti lentokyvyttömiä Drosophila melanogaster -kärpäsiä.

Vestigial Winged Drosophila melanogaster -kärpänen. © Sademetsa.net

Pienisiipinen, ns. Vestigial Winged muunnos, Drosophila melanogaster -kärpäsestä.
Kuva © Sademetsa.net

Kasvatusalustan raaka-aineita. © Sammakkolampi.net Viljelmän valmistaminen
Huom! Katso myös erillinen kuvitettu banaanikärpäsviljelmän valmistussivu

Resepti jolla me pyöritämme molempien yllä mainittujen kärpäslajien kasvatusta on seuraavanlainen:
Resepti päivitetty 3.11.2007

  • 3 purkkia jotain hedelmäistä vauvanruoka-makua (Tällä hetkellä me käytämme Piltin Aurinkoinen-hedelmäsosetta)
  • 2 pussia kuivahiivaa
  • 1 dl etikkaa
  • reilu 2 dl vettä
  • vajaa 0,5 dl sokeria
  • 1 dl Maizena maissijauhosuurustetta
  • vajaa 0,5 dl hedelmäsokeria,
    jos sitä ei valmistusvaiheessa ole lisätty käytettävään vauvanruokaan. Monet vauvanruoat eivät terveyssyistä enää nykyään sisällä lisättyä hedelmäsokeria, joka on kärpäsille elinehto. Hedelmän omat sokerit eivät (ainakaan tällä reseptillä) riitä tuottamaan kovin suuria kärpässatoja. Tutki vauvanruokapurkin kyljessä olevaa raaka-aineluetteloa selvittääksesi onko siihen lisätty hedelmäsokeria. Meillä käytössä oleva Piltin Aurinkoinen on valittu juuri sillä perusteella, että siihen hedelmäsokeri on lisätty valmiiksi.
Tyhjennä vauvanruokapurkkien sisältö kattilaan ja sekoita mukaan etikka (ja tarvittaessa hedelmäsokeri). Kiehauta ja kun mössö kiehahtaa suurusta mahdollisimman pieneen vesimäärään liuotetulla maissijauholla.

Sekoita kuivahiiva kädenlämpöiseen 2 dl vettä. Lisää sokeria ja sekoita niin että hiiva alkaa elää (alkaa vaahdota). Anna hiivan olla kunnes vaahtoa on syntynyt mahdollisimman paljon.

Kasvatusastioina käytämme pienille kärpäsile kuutta kappaletta Pirkka 3,5 dl kertakäyttömuovilaseja, ja suuremmille D. hydei -kärpäsille kolmea 1,5 - 2 litran lähdevesipullosta kaula irti leikkaamalla syntyvää, noin puolentoista litran vetoista läpinäkyvää "kuppia".

Annostele suurustettu vauvanruoka-etikka-mössö kasvatusastioihin ja anna sen jäähtyä neljänkymmenen asteen alapuolelle (jotta lisättävä hiiva ei kuole). Lisää jäähtyneeseen mössöön desi-pari hiivasta ja vedestä syntynyttä vaahtoa. On tärkeää lisätä nimenomaan vaahtoa, sillä jos lisäät ainoastaan veteen sekoitettua hiivaa, viljelmä ei toimi tarkoitetusti. Vaahdon määrään lisäämällä ja vähentämällä voit säädellä kasvatusmömmön kiinteyttä. Sopivan hiivavaahdon määrän löydät parhaiten kokeilemalla. Isommalle kärpäslajille mössö saa jäädä juoksevammaksi kuin pienemmälle lajille. Sekoita hiiva ja hedelmässö niin että se muuttuu tasaiseksi mömmöksi kasvatusastian pohjalle.

Mössön päälle ja osittain sisään asetetaan 1/3 vessapaperirullasta. Vessaparerirullan sisään rypistämme talouspaperia joka kostutetaan hiivavedellä. Lopuksi kaiken päälle rypistetään siivu sanomalehteä, joka muodostaa kärpäsille kiipeilypaikan ja näin lisää elämiseen ja koteloitumiseen soveltuvia neliösenttimetrejä. Kärpäset myös syövät paperituotteita saaden niistä selluloosaa.

Lopuksi purkkiin lisätään joitakin kymmeniä kärpäsiä. Mitä enemmän emokärpäsiä on, sitä enemmän purkki myös tuottaa satoa. Tietenkin tiettyyn rajaan saakka, sillä liian täyteen ahdetussa purkissa kärpäset alkavat kuolla tilanahtauteen. Sopiva emokärpästen määrä on jossain 50-100 välillä. Toki pienemmälläkin tai suuremmallakin emomäärällä voi viljelmiä tehdä, mutta jos emoja on erityisen vähän, jää jälkikasvunkin määrä alhaisemmaksi. Ja toisaalta jos emokärpäsiä on kovasti paljon liikaa, tulee ylikansoitus vastaan, eivätkä kaikki pääse lisääntymään maksimaalisella tavalla. Suuremman lajin kohdalla alkukärpästen määrä voi olla pienempi kuin pienen lajin kanssa. Kantena kasvatuspurkeissa käytämme kuminauhalla kiinnitettyä sopivan kokoiseksi leikattua (lakana)kankaan palaa tai toisinaan talouspaperiarkkia.

Suurempien D. hydei -kärpästen kanssa purkkiin on erityisesti tarkastettava että astiaan tulee sekä koiraita että naaraita. Kun kasvatuspurkista alkaa kuoriutua kärpäsiä, kuoriutuu sieltä ensin pelkkiä naaraita ja vasta tämän jälkeen pelkkiä koiraita. Uuteen viljelmään on siis otettava kärpäsiä kahdesta eri ikäisestä viljelmstä. Toinen vaihtoehto on antaa kärpästen olla alkuperäisessä purkissaan niin kauan että siellä on molempia sukupuolia, ja vasta sitten tehdä purkista uusia kasvatuksia.
© Sammakkolampi.net
Viljelmät kannattaa aina päivätä. Lisäksi vanhan viljelmän kylkeen on tukkimiehen kirjanpidolla merkitty monestiko siitä on syötetty. Oikeanpuoleinen juuri tehty viljelmä on vielä keltainen ja raikas.

© Sammakkolampi.net
Tässä eri kokoiset kasvatuspurkit on ladottu muoviseen säilytyslaatikkoon, jonka pohjalla on matala kerros vettä. Näin viljelmien ilmankosteus säilyy tarpeeksi korkeana kuivemmassakin asunnossa. Vesieste hillitsee myös haitallisten punkkien leviämistä viljelmästä toiseen.

Naaraat ovat selvästi koiraita suurempia ja niiden takapuoli on alapuolelta katsoen vaalea, joten sukupuolet pystyy erottamaan myös silmämääräisesti. Pienemmmän D. melanogaster -lajin molemmat sukupuolet kuoriutuvat samanaikaisesti, joten niitä kasvattaessa kaikki alkukärpäset voi huoletta ottaa kerralla samasta kasvatuspurkista.

Suuremman lajin kierto kestää meillä noin 25 asteen lämpötilassa vajaan kuukauden. Pienempi laji tuottaa ensimmäisen sadon noin 10 vuorokauden kuluttua viljelmän käynnistämisestä. Sivulla Drosophila melanogaster -banaanikärpäsviljelmän kehitys voi kuvasarjan avulla seurata yhden viljelmän kehitystä näiden 10 päivän ajan.

Korkea ilmankosteus parantaa viljelmän tuottoa, joten viljelmäpurkit kannattaa sijoittaa kosteaan ja lämpimään hautomoon. Näppärä vaihtoehto hautomoksi on laittaa purnukat muoviseen säilytyslaatikkoon, lirauttaa laatikon pohjalle sentin-parin kerros vettä ja laittaa kansi (osittain) päälle. Tällöin suhteellinen kosteus hautomon sisällä nousee jonnekin 70% tietämille, mikä vaikuttaa positiivisesti kärpäsiin. Hautomoa voi tarvittaessa lämmittää ulkopuolelta lämpökaapelilla, matolla tai muulla sopivalla tavalla. Aivan umpeen säilytyslaatikkoa ei saa sulkea, vaan kansi on hyvä jättää vähän raolleen, tai porata laatikkoon runsaasti ilmastointireikiä. Liian kosteassa/märässä viljelmät eivät myöskään menesty. Lämpötiloista olemmme todenneet optimaalisimmaksi 25-27 asteen jatkuvan lämpötilan.

Banaanikärpäsiä saa ainakin pääkaupunkiseudulla myös hyvin varustetuista lemmikkieläinliikkeistä, mutta niistä pyydettävät hinnat ovat melko korkeita. Viljelmän aloituskärpäset kaupasta saa ostettua, mutta jatkuvaan ruokintaan kärpäsiä ei taloudellisista syistä juuri kannata kaupasta ostaa. Lisäksi kauppoista saatavuudessa voi olla aukkoja jolloin kärpäsiä yllättäen ei saakaan, joten tämänkään takia pelkästään kaupan tarjontaan ei voi luottaa. Oma banaanikärpäsviljely on siis lähes pakollinen osa nuolimyrkkysammakkoharrastusta. Eläinkaupan lisäksi alun lentokyvyttömälle kärpäskannalle voi usein ostaa toiselta sammakkoharrastajalta. Yllä Drosophila melanogaster, alla Drosophila hydei. © Sademetsa.net
Yllä Drosophila melanogaster, alla Drosophila hydei.
Kuva © Sademetsa.net


© 2004-2007 Niina & Joonas Gustafsson

Sammakkolammen ruokasivulle