Sammakkolammen ruokasivulle

Siirat

Siirat ovat monille tuttuja otuksia joita löytää usein lehtikarikkeen seasta, kivien alta, tai maata muuten myllertäessään. Usein siirasta tulee ensimäisenä mieleen kova, palloksi tarvittaessa pyörähtävä selkäpanssari, mutta maailman noin 4000 siiralajista löytyy myös kohtalaisen pehmytpanssarisia lajeja. Niitä voi kasvattaa myös ravinnoksi sammakkoeläimille.

Siirat lisääntyvät melko rauhalliseen tahtiin, joten pääasialliseksi sammakonruoaksi niiden kasvattaminen voi olla vaivalloista. Tai ainakin viljelmän pitää olla hyvin suuri, jotta se tuottaisi tarpeeksi ravintoa päivittäiseen tarpeeseen. Mutta ruokalistan monipuolistaiseksi, sekä erikoistapausten varalle "vaihtoehto B:ksi" siirojen kasvattaminen on vallan näppärä vaihtoehto. Varsinkin kun itse kasvattaminen on niin helppoa ja vaivatonta.

Yleisesti ottaen siirat kuuluvat äyriäisiin. Valtaosa maailman siiroista elääkin vedessä, mutta myös maalla eläviä lajeja tunnetaan. Maallakin siirat ovat keskityneet kosteisiin ympäristöihin, kuten rantojen leväkasoihin, tai kosteaan metsän tai puutarhan karikkeeseen, lautojen ja kivien alle. Useimmat siirat syövät hajoavaa biologista materiaalia, mutta myös kasvinsyöjiä kuin petojakin tunnetaan.

Kun siiroja kasvatetaan ravinnoksi sammakkoeläimille, kiinnostavia tekijöitä ovat siiran koko, panssarin lujuus ja elinympäristövaatimukset. Me kasvatamme vaaleaa Keski-Amerikasta kotoisin olevaa Trichorhina tomentosa -lajia, joka on melko pieni (koko aikuisena noin 6 mm) ja pehytkuorinen. Se käy aikuisenakin ravinnoksi pienille maalla eläville sammakkoeläimille, kuten nuolimyrkkysammakoille ja salamanterien poikasille. Lisäksi se sopii trooppisen alkuperänsä ansiosta mainiosti kasvatattavaksi normaalissa huoneenlämpötilassa, tai aavistuksen lämmitetyssä ympäristössä.

Myös joitakin suurempia eurooppalaisia lajeja kasvatetaan maailmalla ruokaeläimiksi. Periaatteessa eurooppalaisten lajien kanssa toimitaan samalla tavalla kuin trooppistenkin, mutta lämpötilat on syytä pitää alhaisempina, luultavimmin jossakin 20 asteen tietämillä.

Tässä esitetty kasvatusohje perustuu omiin kokemuksiimme T. tomentosa -lajista. Netistä ja alan kirjallisuudesta löytyy runsaasti muitakin kasvatusoheita lajille, ja niihinkin varmasti kannattaa tutustua. Tässä esitetty toimintatapa on vakiintunut meillä käyttöön edullisuutensa ja riittävän tuottavuutensa ansiosta.

Trichorhina tomentosa - kasvatus

T. tomentosa -siirojen kasvatus on hyvin yksinkertaista. Kasvatusasiaksi käy mikä tahansa kannellinen astia johon on mahdollista puhkoa muutama ilmareikä. Me olemme käyttäneet niin puolen litran pakasterasioita, kuin 3 litran vetoisia irtokarkkirasioitakin.

Rasian yläosaan tai kanteen olemme puhkoneet muutaman pienen reiän ilmanvaihdon takaamiseksi. Siirat eivät juurikaan kiipeile, joten ne eivät karkaile rei'istä kunhan reiät jäävät muutaman sentin "maanpinnan" yläpuolelle.

Siiraviljelmän pohjamateriaalina olemme käyttäneet lannoittamatonta turvetta, mutta myös muita vastaavatyyppisiä materiaaleja voi käyttää. Olemme myös kokeilleet kuivapuristetusta kookosmassasta kastelemalla syntyvää kookoskuitua, ja se vaikuttaa toimivan samaan tapaan kuin turve. Tärkeintä on, että materiaali on kosteaa, mutta ei missään tapauksessa litimärkää. Pohjamateriaalia tulee laittaa kasvatusastian pohjalle noin 5 cm kerros.

Eikä sitten paljon muuta tarvitakaan: vajaa rasiallinen turvetta riittää näiden siirojen kasvatukseen! Sekaan lisätään siiroja, sekä niiden syötäväksi ravintoa. Ja lopuksi kansi suljetaan.

Siirojen ravinnoksi olemme käyttäneet akvaariokalojen hiutaleruokaa, jota levitetään turpeen pinnalle. Kun kalanruoka alkaa muutaman päivän kuluttua homehtua, olemme kääntäneet turpeen ympäri, niin että homehtunut ruoka painuu pinnan alle. Samalla kun ruoka käännetään pinnan alle, tulee turve muutenkin myllerrettyä, mikä estää turvetta painumasta liian tiiviiseen. Kun turve on käännetty, levitämme pinnalle uuden satsin kalanruokaa. Näin toimimalla siiroille on ravintoa sekä pinnalla, että maaperän sisällä. Ilmeisesti tämä laji on kaikkiruokainen, joten se syö sekä kalanruokaa tuoreeltaan, että homehtuvaa ruokaa (ja hometta) maan alta. Niinpä pinnan alle käännetty homehtunut kalanruoka tuppaa häviämään hyvin nopeasti. Turpeen kääntämisen ja uuden ruoan lisäämisen olemme tehneet kerran-kahdesti viikossa.

Kääntämisen ja ruokinnan yhteydessä on hyvä tarkastaa että turve on pysynyt sopivan kosteana. Suljetussa muoviastiassa kosteus pysyy hyvin, eikä viljelmää tarvitse kostuttaa kuin kerran kuukaudessa, tai harvemmin.

Olemme pitäneet viljelmiä 25-30 asteen lämpötilassa. Alemmassa lämpötilassa siirojen elinkierto on turhan hidas. Siirat liikkuvat mieluiten pimeässä, mutta olemme pitäneet viljelmiä niin pimeässä kaapissa kuin avoimen hyllyn päälläkin, eikä sillä ole näyttänyt olevan vaikutusta viljelmän toimintaan.

Siirat lisääntyvät melko rauhalliseen tahtiin, joten ensimmäisten täysikasvuisten siirojen lisäämisen jälkeen kuluu pari kuukautta ennenkuin seuraava siirasukupolvi on täyskasvuisia. Sen sijaan ensimmäiset pikkuruiset siirat ilmestyvät viljelmään melko nopeasti, sillä naarassiira kuljettaa munia mukanaan. Niinpä aikuisten siiranaaraiden mukana uuteen viljelmään kulkeutuu myös munia, joista ensimmäiset pienen pienet siirat voivat kuoriutua hyvinkin nopeasti. Emosiiroja uuden viljelmän perustamiseksi kannattaa kysellä muilta harrastajilta, tai tilata netin kautta ulkomaisista erikoispuodeista. Kotimaisissa eläinkaupoissa siiroja ei valitettavasti juurikaan myydä.

Pienet siirat muistuttavat täysikasvuisia yksilöitä. Ainoa selvä ero on niiden pienempi koko: ne ovat vain vajaan millimetrin mittaisia. Vähitellen ne kasvavat ja alkavat itsekin lisääntyä. Kun viljelmässä alkaa olla tungosta, onkin aika perustaa uusi viljelmä ja siirtää osa siiroista siihen tuottamaan uutta viljelmää. Ja osa kaiken kokoisista siiroista tietenkin menee myös sammakoiden ruoaksi. Jos lämpötila ja ravinnon määrä on sopiva, pääsee viljelmää jakamaan usempaan osaan muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta.

Ravintokäytön lisäksi siiroja voi käyttää myös turvepohjaisen tai vastaavan terraarion talonmiehinä: jos niitä päästää vapaaksi terraarion pohjamateriaaliin, alkavan ne siellä otolllisissa olosuhteissa lisääntyä itsestään. Näin sammakoille tulee ruokaa "automaattisesti", minkä lisäksi pohjamateriaalissa elävät siirat toimivat terraariossa luonnollisina hajoittaeliöinä tuhoten pudonneita kasvinlehtiä, sammakoiden ulosteita ja muuta biologista hajoavaa materiaalia terraariosta. Näin terraario pysyy siistimpänä, eikä pohjamateriaalia tarvitse olla vaihtamassa aivan yhtä usein kuin ilman siiroja.


Muutaman millin mittaisia Trichorhina tomentosa -siiroja

 


Siiraviljelmä irtokarkkirasiassa.

 


Viljelmän pinnalla juoksentelee siiroja, sekä näkyy homehtuvaa kalanruokaa.

 


Siirankasvatuspurkkeja. Kosteus helmeilee kasvatusastioiden sisäpinnoilla peittäen osin näkyvyyden astiaan.


© 2006-2007 Niina & Joonas Gustafsson

Sammakkolammen ruokasivulle