Salamanterieläimet

Tulisalamanterit (Salamandra salamandra) ovat tyypillisiä maalla eläviä salamantereita. Salamanterieläimet (Caudata tai aikaisemmin Urodela), joita ennen kutsuttiin pyrstösammakoiksi, ovat liskomaisia, pienikokoisia eläimiä joilla liskoista poiketen on kostea, suomuton iho ja usein sivuiltaan litistynyt häntä.

Salamanterieläimiä tunnetaan yhdeksässä heimossa yli 550 lajia, ja niitä tavataan lähinnä Pohjois-Amerikan ja Euraasian lauhkeilla alueilla. Joitain sukuja (esim. Plethodontidae-heimon suvut) tavataan kuitenkin myös trooppisissa sademetsissä. Sademetsissä tavataan myös puissa eläviä lajeja, mutta muutoin salamanterieläimet elävät pääasiassa maan kamaralla ja vedessä. Euroopassa salamanterieläinlajeja on vajaa kolmekymmentä, Suomessa kaksi; vesilisko (Lissotriton vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus).

Usein puhutaan vesiliskoista ja salamantereista. Ero ei kuitenkaan ole tarkka tai tieteellinen. Puhekielessä salamantereiksi kutsutaan suurimman osan ajastaan maalla viettäviä salamanterieläimiä, jotka palaavat veteen vain lisääntymisaikana. Vesiliskoja puolestaan ovat akvaattisemmat lajit, jotka aikuisina elävät vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä. Toinen lähtökohta nimeämiseen voisi olla se, että vesiliskoja ovat ainoastaan Salamandridae-heimon akvaattisemmat lajit, aivan erityisesti entisen Triturus-suvun lajit. Nimisotkua ei ainakaan selvennä se, että maamme yleisin salamanterieläin on vakiintuneelta nimeltään "vesilisko".

Kylkiluuvesilisko (Pleurodeles waltl) on pääosin vedessä elävä salamanterieläin. Suurimpia salamanterieläimiä ovat Kiinassa elävät Andrias davidianus-jättisalamanterit jotka voivat saavuttaa reilusti yli puolentoista metrin pituuden. Nämä eläimet ovat täysin akvaattisia, eli ne elävät normaalisti koko ikänsä vedessä, vaikka hengittävätkin keuhkoilla ja voisivat nousta maallekin. Suurimpia maalla eläviä salamanterieläimiä ovat jopa yli kolmenkymmenen sentin pituuden saavuttavat Ambystoma -suvun salamanterit.

Joillakin salamanterieläimillä esiintyy ainakin jossain määrin neoteniaa, eli toukka ei koskaan käy läpi muodonvaihdosta, vaan saavuttaa sukukypsyyden edelleen ulkoisesti toukan näköisenä. Tunnetuin tällainen laji on aksolotli (Ambystoma mexicanum).


© 2005-2007 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet