Lisääntymisestä

Sammakon (Rana temporaria) kutua.
Yleisen mallin mukaan sammakkoeläimet hakeutuvat veteen lisääntymisaikanaan. Kutua edeltää soidin jossa sammakkokoiraat kurnuttavat ja salamanterikoiraat esittävät naaraille soidintanssejaan. Joillakin lajeilla soidin voi olla hyvinkin monimutkainen, toisilla se käytännössä puuttuu kokonaan. Kun koiras ja naaras lopulta ovat löytäneet toisensa, asettuvat sammakot lisääntymisasentoon jota kutsutaan ampleksukseksi. Ampleksuksia on monenlaisia, mutta niissä kaikissa koiras kiipeää naaraan selkään, ja pitää naaraasta kiinni. Sammakoilla hedelmöitys on ulkoinen, eli koiras laskee ampleksuksessa siittiönsä naaraan veteen laskemien munien päälle ja munat hedelmöittyvät. Salamantereilla hedelmöitys on sisäinen, ja eikä niillä esiinny ampleksusta. Sen sijaan joihinkin lajien soidintansseihin liittyy toinen toisensa päällä olemistä, mikä ulkoisesti muistuttaa sammakoiden ampleksusta. Salamanterikoiras laskee veen pohjalle tai maahan spermatoforin eli siittiökotelon, jotka naaras sitten imaisee yhteissuoleensa ja munat hedelmöittyvät naaraan sisällä. Matosammakkokoirailla on erityinen paritteluelin, minkä vuoksi niidenkin hedelmöitys tapahtuu sisäisesti.

Sammakoiden munat kiinnittyvät hedelmöittymisen jälkeen pohjaan, vesikasveihin ja muille pinnoille, tai jäävät kellumaan tai lillumaan veteen vapaasti. Salamanteri- ja matosammakkonaaraat asettelevat munansa kasveille tai muille pinnoille. Joillakin lajeilla vanhemmat vartioivat ja suojelevat muniaan, mutta useimpien lajien munat jäävät veteen kehittymään omissa oloissaan vanhempien mahdollisesti nuostessa takaisin maalle.

Kun toukat kuoriutuvat, alkavat ne uiskennella ympäriinsä vedessä ja etsiä ruoakseen vedessä olevaa planktonia ja pieneliöitä. Sammakoiden ja konnien toukkia kutsutaan toisinaan nuijapäiksi.

Aikaa myöten kalamaiselle nuijapäällä kehittyy jalat, keuhkot ja muut aikuisen eläimen piirteet. Sammakoilla takajalat kehittyvät ensin. Salamantereille sen sijaan kehittyy ensin etujalat. Kun metamorfoosi eli muodonvaihdos koittaa ottavat uudet piirteet vallan ja pieni sammakko tai salamanteri alkaa muistuttaa ulkoisesti pienikokoista aikuista eläintä. Usein nämä nuoret eläimet nousevat ylös vedestä pian muodonvaihdoksen jälkeen.

Edellä kuvattu malli sopii noin 70 prosenttiin maailman sammakkoeläimistä. Lopuilla lajeista tavataan mitä moninaisimpia lisääntymistapoja: jotkin lajit kuljettavat munia tai poikasia mukanaan selässään, suussaan, äänirakossaan, vatsassaan,... Jotkin lajit puolestaan synnyttävät "eläviä poikasia", eli munat kehittyvät naaraan sisällä ja ulos tulee toukkia, tai jopa pieniä aikuisen kaltaisia yksilöitä jotka ovat jo käyneet läpi muodonvaihdoksensa. Jotkin sammakot tekevät puiden ja kasvien oksille vaahtopesiä joihin ne laskevat munansa, ja toiset lajit laskevat munat kosteaan paikkaan maalla ja kantavat toukat sitten selässään veteen. Lisääntymisensä yksityiskohtien puolesta sammakkoeläimet ovat siis hyvin moninaisia, mutta kaikkien lajien lisääntymiseen kuuluu, muodossa tai toisessa vedessä/kosteudessa elävät muna, tuokkavaihe ja metamorfoosi aikuiseksi eläimeksi, joka usein nousee maalle.

Katso kuvasarja sammakon munan ja toukan kehityksestä.

Rupikonnan (Bufo bufo) lisääntymiskierto.
Rupikonnan lisääntymistoimet alkavat kutumenoista (keskellä ja vasemmassa laidassa). Kudun huipennukseksi äimet laskevat kutunsa (vasemmassa yläkulmassa), josta kuoriutuu toukkia (nuijapäitä). Toukat kehittyvät ja lopulta käyvät läpi muodonvaihdoksen (loput kuvat järjestyksessä myötäpäivään).


© 2005-2007 Niina & Joonas Gustafsson
www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet